Vähemmän tunnettujen kulkuvälineiden sarjassa muistellaan takamoottoristen farmariprototyyppiä. ŠKODA 990 ´Hajaja´ on todellinen harvinaisuus, sillä sitä tehtiin vain yksi kappale vuonna 1963.
Takamoottorinen ja takavetoinen Škoda 1000 MB oli 1960-luvun puolivälissä yksi moderneimmista autoista yksilitraisten luokassa. Tšekkoslovakiassa lempinimellä Embéčko tunnetun auton perusmalli oli neliovinen porrasperä, mutta suunnitelmissa oli myös valmistaa coupé-, roadster- ja farmarimalliset vaihtoehdot. Ainut koskaan tehty farmarimalli ŠKODA 990 ’Hajaja’ (1963) on osa ŠKODA-museon pysyvää näyttelyä Mladá Boleslavissa.
Farmareita jo 1920-luvulta alkaen
Farmarikorimallisilla autoilla on aina ollut merkittävä osa Škodan mallistossa. Ensimmäisenä sen tyylisenä autona voidaan pitää 1920-luvun mallia L&K 110, jonka korin takaosa oli vaihdettavissa tai mukautettavissa. Arkisin kyseistä autoa esimerkiksi kauppias pystyi käyttämään jakeluautona ja viikonloppuna koko perheen ajeluilla.
Vuodesta 1934 alkaen Popular-henkilöautomalleista mukaillut kevyet tavarankuljetusajoneuvot nousivat 300 kilon kantavuudellaan suureen suosioon: jopa tunnetut yritykset kuten kenkätehdas Baťa ja kahvipaahtimo Julius Meinl alkoivat käyttää niitä.
Sitten 1940-luvun lopulla suunniteltiin Škoda 1101/1102 Tudor -mallin pohjalta farmariautomalli rinnan pakettiautomaisen korimallin kanssa. Automallissa oli selvästi suurempi tuulilasi, kattavampi varustelu ja tietenkin monikäyttöisemmät sisätilat. Takaistuimet eteen kääntämällä saatiin 1490 millimetriä pitkä ja 980‒1390 mm leveä tavaratila.
Suosikiksi kasvaa Octavia Combi
Useampi prototyyppi tehtiin ennen Vrchlabín ja Kvasinyn tehtailla alkanutta sarjatuotantoa. Tilavaa Škoda 1200 STW -farmarimallia tehtiin Vrchlabíssa keväästä 1953 alkaen. Sen modernisoitua versiota 1201 STW valmistettiin lokakuuhun 1961 saakka. Sitä seurasi Škoda 1202 STW, joka pysyi mallistossa 12 vuoden ajan.
Škodan suosituin farmarimalli oli Octavia Combi, jonka prototyyppi saatiin valmiiksi syyskuussa 1959. Vuotta myöhemmin kyseinen automalli herätti suurta huomiota ensiesittelyssään Brnon kaupungissa. Vuosina 1961‒1971 autoa tehtiin Kvasinyn tehtaalla peräti 54 086 kappaletta.
Auto oli erittäin kysytty myös ulkomailla. Pelkästään vuonna 1966 valmistetuista farmareista 72 prosenttia meni vientiin. Mallinimi Octavia Combi heräsi uudelleen henkiin 1997, kun ensimmäinen nykyajan Octavia-sukupolvi esiteltiin jatkamaan menestystarinaa.
Tuotantomäärä liki nelinkertaistuu
Keväällä 1959 Mladá Boleslavissa aloitettiin valmistelut uuden Škoda 1000 MB -mallin suunnittelemiseksi. Se merkitsi Škodan silloin 65-vuotisen historian teknisesti merkittävimpiä uudistuksia. Auton rakenteesta tuli edistyksellinen, kun erillisestä rungosta ja korista siirryttiin itsekantavaan koriin. Samalla Škoda myös luopui perinteisestä etumoottori-takaveto -voimalinjasta ja siirtyi kaikki takana -voimalinjaan. Takamoottori ja takaveto oli 1960-luvun alussa moderni ja yleinen rakenne.
Näiden mullistavien muutosten yhteydessä Mladá Boleslavin tehtaalle rakennettiin kansainvälisestikin arvioituna huippuluokan tuotantolinjat. Ensimmäinen porrasperäinen 1000 MB valmistui tehtaalta huhtikuussa 1964. Tehtaan kapasiteettia täydentäneiden Kvasinyn ja Vrchlabín tehtaiden avulla Škoda lähes nelinkertaisti kymmenessä vuodessa (1963‒1973) tuotantomääränsä 42 550 autosta 162 208 autoon.
ŠKODA 990 -prototyypin tavaratilaan päästiin käsiksi avaamalla takaluukku ylöspäin. Luukkua piti ylhäällä metallitanko. Tämän ulkomitoiltaan 4150 mm mittaisen, 1620 mmm leveän ja 1400 mm korkean farmariauton sisällä pystyi kuljettamaan jopa 1,6 metriä pitkän esineen.
Hajaja-lempinimi tuli iltasatusarjasta
Projekti 990 NOV (nový osobní vůz eli uusi henkilöauto) vei kohti Škoda 1000 MB -sarjatuotantomallia. Suunnittelutyö alkoi Mladá Boleslavissa 1959, ja lokakuussa 1961 valmistui 50 prototyypin sarja. Neliovisesta porrasperäkorimallista tutkittiin useita eri versioita. Suunnitelmissa oli myös B-pilariton neliovinen vaihtoehto, jonka kaltainen sitten myöhemmin toteutui Škoda 1000/1100 MBX -sarjatuotantomalleissa. Lisäksi tehtiin 2+2-paikkainen takamoottorinen avoautoprototyyppi Škoda 990/991 Roadster.
Helmikuussa 1963 viidenkymmenen kappaleen Nov-prototyyppisarjan 34. autosta tehtiinkin uudenlainen versio. Jo yli 31 000 kilometriä ajettu porrasperäinen auto muutettiin farmariksi. Todellinen haaste suunnittelijoille oli takamoottorin sijoittaminen tavaratilan alle. Nelisylinterinen rivimoottori asennettiin makuuasentoon, sylinteriryhmä vasemmalle kallistettuna. Makuuasentoon kallistaminen antoi syyn tämän prototyypin Hajaja-lempinimelle: tuohon aikaan radiossa lähetettiin lasten nukkumaanmenoaikaan Hajaja-nimistä iltasatusarjaa.
Moottorin oikealle puolelle sijoitettiin vesijäähdytin, sillä ajan hengestä poiketen Škoda ei luottanut ilmajäähdytykseen. Tavaratilaan päästiin käsiksi avaamalla takaluukku ylöspäin. Luukkua piti ylhäällä metallitanko. Tämän ulkomitoiltaan 4150 millimetrin mittaisen, 1620 millimetriä leveän ja 1400 millimetriä korkean farmariauton sisällä pystyi kuljettamaan jopa 1,6 metriä pitkän esineen. Akseliväli oli sama kuin porrasperämallissa eli 2400 millimetriä.
Koska moottori sijaitsi tavaratilan alla takana vetävän akselin takapuolella, auton keulassa oli toinen tavaratila, joka myös toimi törmäyksessä muodonmuutosvyöhykkeenä. Kun neljän 75-kiloisen matkustajan paino vähennettiin auton 380 kilon kantavuudesta, matkatavaroille jäi 80 kiloa. Auton 811,5 kilon kuormattomasta omamassasta 61 prosenttia oli taka-akselilla, mutta täyteen kuormaaminen laski osuuden 59,5 prosenttiin.
Kolmen viikon testien aikana farmariprototyypillä ajettiin noin 7000 kilometriä touko-kesäkuussa 1963.
Hajajan tilalle tulee uusi suosikkimalli
Kolmen viikon testien aikana farmariprototyypillä ajettiin noin 7000 kilometriä touko-kesäkuussa 1963. Polttoaineen keskikulutukseksi mitattiin 7,6 litraa 100 kilometrillä keskinopeuden ollessa 74 km/h. Nelisylinterisen 988 kuutiosenttimetrin moottorin teholla 42 hv / 31 kW (kierrosluvulla 4650/min) Hajaja-prototyyppi ylsi huippunopeuteen 115 km/h.
Tämän auton vahvoja ominaisuuksia olivat hyvät sisätilat ja suuri tavaratila kahdessa eri paikassa. Heikkouksiin lukeutuivat moottorin vaikea sijoitus tavaratilan lattian alle ja siten auton hankalampi huollettavuus. Ongelmallista oli myös nelisylinterisen moottorin jäähdytys, koska tila oli ahdas. Se oli yksi syistä, miksi farmarimalli ei koskaan edennyt tuotantoon saakka.
Sen sijaan Škoda keskittyi tuomaan markkinoille porrasperämallin 1000/1100 MB, josta tulikin erinomaisen suosittu. Vuosina 1964‒1969 tätä mallia valmistettiin 440 639 kappaletta. Ainoa porrasperä-peruskorimallista poikkeava versio oli kaunis kaksiovinen 1000/1100 MBX, jossa ei ollut kattoon asti ulottuvia B-pilareita. Tätä automallia tehtiin 2517 kappaletta vuosina 1966‒1969.
Mallien 1000/1100 MB rinnalla valmistettiin edelleen suosittua Octavia Combi -mallia vuoteen 1971 saakka. Ainut valmistettu ŠKODA 990 ‘Hajaja’ -prototyyppi löytyy ŠKODA-museosta Mladá Boleslavissa.
Muistelusarjan seitsemän tarinaa
Laurin & Klementin ja Škodan lähes unohdettujen mallien muistelusarjan osat on omistettu seuraaville malleille:
1. Laurin & Klement LW-kolmipyörä (1905‒1911)
2. Laurin & Klement E ”Černá Hora / Montenegro” (1908‒1909)
3. ŠKODA Sagitta (1936‒1938)
4. ŠKODA tyyppi 998 ”Agromobil” (1962)
5. ŠKODA tyyppi 990 ”Hajaja” (1963)
6. ŠKODA Buggy tyyppi 736 (1974‒1976)
7. ŠKODA Felicia Fun (1996‒2000)
Sarjan kaikki osat julkaistaan skodamagazine.fi-sivustolla.