LW-kolmipyörä oli Laurin & Klementin mallistossa vuosina 1905‒1911. Nykypäivään on säilynyt ilmeisesti vain kolme yksilöä, joista yksi on esillä Mladá Boleslavissa ŠKODA-museossa.

Uudessa muistelusarjassa esittelemme vähemmän tunnettuja kulkuvälineitä Škodan historian varrelta. Nyt esittelyssä on käytännöllinen kuljetusväline: vesijäähdytteinen Laurin & Klement LW-kolmipyörä (1905-1911), joka yhdisti automobiilin ja moottoripyörän parhaat puolet.

Vuonna 1905 nuori yritys Laurin & Klement valmisti ensimmäisen autonsa, joka tunnetaan nimellä Voiturette A. Samana vuonna Mladá Boleslavissa tehtiin myös käytännöllinen LW-kolmipyörä. Siinä oli vesijäähdytteinen yksisylinterinen 3,7-kilowattinen (5 hv) moottori, jolla 160-kiloinen kuljetusajoneuvo ylsi huippunopeuteen 40 h/km. Kuljettaja istui taka-akselin yläpuolelle asennetussa moottoripyörän satulassa katsoen eteenpäin matkustajien tai tavarakuorman yli. Kantavuus oli peräti 200 kg.

Yksisylinterisestä nelisylinteriseen

Vuonna 1895 kaksi nuorta yrittäjähenkistä nuortamiestä, mekaanikko Václav Laurin ja kirjakauppias Václav Klement, perustivat oman polkupyöräkorjaamonsa Mladá Boleslaviin. Yrityksen ensimmäiset omat Slavia-merkkiset polkupyörämallit valmistuivat kolme vuotta myöhemmin, ja siitä jo vuoden päästä seurasivat itse suunnitellut moottoripyörät.

Moottoripyörissä oli yksisylinterinen, myös Laurin & Klementin valmistama moottori, joka varsin nopeasti avasi mahdollisuudet laajan malliston kehittämiseen. Vuonna 1903 esitellyn CC-mallin kaksisylinterisestä V-moottorista tuli yksi maailman ensimmäisistä massatuotantomoottoreista. Jo vuonna 1904 CC-mallia alettiin valmistaa lisenssillä Saksassa Germania-tuotenimisenä.

Samana vuonna L&K esitteli myös CCCC-mallin, jossa oli yrityksen ensimmäisen nelisylinterinen rivimoottori: moottoripyörämallisto laajeni vesijäähdytteisiin malleihin, joihin lukeutui yksisylinterinen LW. LW perustui suosittuun L-moottoripyörämalliin, ja muiden vesijäähdytteisten mallien tapaan sen nimessä oli W kuin water eli vesi. Moottorin iskutilavuus oli 600 cm3, ja huippunopeudeksi kerrottiin 70 km/h.

Tätä mallia myytiin kuitenkin vain 10 kappaletta vuosina 1903‒1905. Ilmeisesti kookas jäähdytin ohjaustangon leveydelle yltävine päineen oli sen ajan ihmisille liian monimutkainen ilmestys. Samojen vuosien aikana vastaavan ilmajäähdytteisen perusversio-moottoripyörän valitsi 965 asiakasta.

Työntämisestä paikallaan käynnistymiseen

Vasta LW-moottoripyörään perustuvan kolmipyörän myötä vesijäähdytyksen edut pääsivät oikeuksiinsa: kolmipyörässä moottori oli ketjuvetoisen takapyörän edessä. Moottoripyörän moottoria suurempi 0,8 litran iskutilavuus teki kolmipyörän moottorista raskaamman käynnistää, sillä tuohon aikaan moottori käynnistettiin moottoripyörää työntämällä.

Nyt käynnistämisen helpottamiseksi keksittiin puristuspaineen alennusventtiili, jonka vivusta kääntämällä pakoventtiili pysyi auki, jolloin sylinterissä vallitsi pienempi männän liikettä vastustava paine. Vivun vapauttamisen myötä tarvittava puristuspaine pystyi syntymään sylinterissä, ja näin moottori saatiin käynnistymään. Samaa puristuspaineen alennusventtiiliä käytettiin myös moottorin sammuttamiseen. Vivun väliasennolla moottorin kierroslukua voitiin laskea hetkellisesti kaasuttimen toimintaan puuttumatta.

Puristuspaineen alennusvipu ei kuitenkaan enää riittänyt avuksi moottorin käynnistämiseen työntämällä, kun moottoripyörä oli suurempi ja painavampi tai moottoripyörässä oli sivuvaunu, perävaunu tai eteen asennettu matkustajapenkki. Václav Laurinin tiimi kehitti välipyörän ja kytkimen sekä asensi kaksivaihteisen vaihteiston, minkä ansiosta moottori voitiin käynnistää paikallaan.

Jo vuonna 1908 muutama Laurin & Klement -merkkinen LW-kolmipyörä ja sivuvaunumoottoripyörä vietiin Meksikoon asti.

Kotimaasta kansainvälisille markkinoille

Uudet tekniset innovaatiot lisäsivät L&K:n kuljetusajoneuvojen suosiota pienissä yrityksissä ja valtion postilaitoksessa. Tarjolla oli sivuvaunullisia moottoripyöriä ja kolmipyöriä, jotka koottiin kestäviksi tiedetyistä LW-komponenteista. Wienin postilaitos alkoi käyttää tšekkiläistä kuljetuskalustoa, ja pian se ilmestyi katukuvaan myös Budapestissä ja Prahassa. Kesäkuulta 1906 löytyy merkintä, jonka mukaan postinkuljettaja tyhjensi 37 postilaatikkoa 58 minuutissa. Jalan samaan työhön olisi mennyt 2,5 tuntia.

Kotimaassa saavutetun suosion myötä L&K-mallit alkoivat herättää kansainvälistä kiinnostusta. Jo vuonna 1908 muutama Laurin & Klement -merkkinen LW-kolmipyörä ja sivuvaunumoottoripyörä vietiin Meksikoon asti. Niiden yksisylinterinen moottori poikkesi samannimisen mallin aiemmasta moottorista: iskutilavuus oli nyt 780 cm3 ja teho 3,7 kW (5 hv).

Laurin & Klementin LW-kolmipyörässä oli vankka putkirunko. Etuakselin raideleveys oli 1 150 millimetriä ja etujousituksena käytettiin kahta puoliellipsilehtijousta. Akseliväli oli 1 650 mm ja vetävä takapyörä jousittamaton. Hihnajarru vaikutti tässä vaiheessa vain takapyörään.

Moottorin eteen sijoitettu jäähdytin muodostui kahdesta tiiviisti rivoitetusta vierekkäisestä elementistä.

Parempi lämpimässä kuin kylmässä

Moottorin eteen sijoitettu jäähdytin koostui kahdesta tiiviisti rivoitetusta vierekkäisestä elementistä. Jäähdytysvesi kiersi termosifoniperiaatteella: kevyempi kuuma vesi virtasi jäähdyttimeen ylhäältä. Kun jäähdytysveden lämpötila jäähdyttimessä laski, veden tiheys suureni, vesi laski jäähdyttimessä alas ja virtasi takaisin moottoriin. Mitä kuumempi moottori oli, sitä tehokkaammin kiertoperiaate toimi.

Kalvokaasuttimen rakenteen vuoksi sen toiminta riippui ratkaisevasti lämpötilasta. Koska polttoaineen ja ilman seos muodostui bensiinin vapaan höyrystymisen seurauksena pienessä kammiotilassa, kaasutintyypissä ei tarvittu suutinta. L&K:n kehittämä kaasutin toimi paremmin kesälämpötiloissa kuin viileämmässä säässä. Kuljettaja hoiti moottorin voitelun vielä käsipumpulla, sillä itsestään toimiva ja teholtaan säädettävä voitelujärjestelmä tuli käyttöön vasta myöhemmin.

LW-kolmipyörän omamassa oli 160 kiloa ja suurin sallittu kantavuus 200 kiloa. Näin kolmipyörällä pystyi kuljettamaan kaksi matkustajaa nahkaverhoillulla kaksoisistuimella, jonka metallinen pohjaosa suojasi matkustajia vesiroiskeilta ja pölyltä. Tavarankuljetusversiossa kuljetuskori sijaitsi jäähdyttimen etupuolella, ja kuljetettavia tavaroita oli mahdollista kiinnittää myös putkirunkoon hihnoilla.

Muistelusarjan seitsemän tarinaa

Laurin & Klementin ja Škodan lähes unohdettujen mallien muistelusarjan osat on omistettu seuraaville malleille:
1. Laurin & Klement LW-kolmipyörä (1905‒1911)
2. Laurin & Klement E ”Černá Hora / Montenegro” (1908‒1909)
3. ŠKODA Sagitta (1936‒1938)
4. ŠKODA tyyppi 998 ”Agromobil” (1962)
5. ŠKODA tyyppi 990 ”Hajaja” (1963)
6. ŠKODA Buggy tyyppi 736 (1974‒1976)
7. ŠKODA Felicia Fun (1996‒2000)

Sarjan kaikki osat julkaistaan skodamagazine.fi-sivustolla.