Kevyt tavarankuljetusauto Škoda 1203 esiteltiin 55 vuotta sitten. Sen sarjatuotanto jatkui lähes puolen vuosisadan ajan, joten hyvästä syystä voidaan puhua legendasta.
Kantavuutta 750 kg ja kuormatilaa 5,2 kuutiota: kevyt hyötyauto Škoda 1203 ensiesiteltiin 14.9.1968, ja sen sarjatuotanto aloitettiin Škodan Vrchlabín tehtaalla 20.11.1969. Autoa valmistettiin pitkään ja lukemattomina erilaisina versioina – se kuului tšekkoslovakialaisten elämään kehdosta hautaan, ambulanssista ruumisautoon.
Škoda 1203 -mallista tehtiin useita eri versioita, kuten ambulanssi.
Škoda 1203 löysi tiensä myös Ranskaan, Belgiaan ja Egyptiin sekä Turkkiin, jossa siitä tehtiin varsin erinäköinen vankka avolavamalli. Auto oli vapaasti myynnissä ulkomailla, mikä saattaa tänä päivänä kuulostaa oudolta, mutta silloisen Tšekkoslovakian keskusjohtoisessa suunnitelmataloudessa vain valtion yritykset, osuuskunnat tai viralliset organisaatiot saattoivat hankkia käyttöönsä Škoda 1203:n.
Auton saamiseksi oli ensin tehtävä anomus valtiolliselle suunnittelukomitealle, jonka virkailijat arvioivat hankinnan tarpeellisuuden. Mahdollisen hyväksymisen jälkeen anoja sai ns. balanssivoucherin, jolla pystyi tilaamaan, maksamaan ja vastaanottamaan auton. Siten Škoda 1203 saattoi päätyä yksityishenkilön autoksi vain käytettynä.
Škoda 1203:ssa oli kuormatilaa 5,2 kuutiota.
Hidas, mutta väsymätön puurtaja
Keskusjohtoiset kansantaloudet olivat tunnetusti kaikissa toimissaan jäykkiä ja hitaita, joten tämänkin automallin suunnittelu kesti peräti kaksitoista vuotta. Kaikista vaikeuksista huolimatta Škoda onnistui viemään koodinimellä Š 979 tunnetun projektinsa loppuun. Suunnittelijoiden työ alkoi Vrchlabín tehtaalla keväällä 1956: perustaksi valittiin itsekantava yksilohkoinen kori, joka siihen aikaan oli varsin edistyksellinen. Auton rakenteessa ei käytetty erillistä runkoa tai moottoritilaa, minkä ansiosta sisätilasta saatiin käyttökelpoisempi ja autosta huomattavan tilava ja kevyt. Pyörien erillistuenta teki Škoda 1203:sta kevyiden hyötyautojen luokassa huomattavan mukavan huonokuntoisillakin teillä.
Škoda 1203 löysi tiensä myös orkesterien keikkabussiksi.
Muotoilijat piirsivät autoon ajattoman tyylikkäitä, inhimillisiä muotoiluyksityiskohtia, muodoiltaan pyöristellyn korin ja suuret ikkunat. Ensimmäinen prototyyppi valmistui testiajoihin jo syyskuussa 1956. Škodalla ei kuitenkaan ollut varoja investoida uuden, itsekantavan korin tekniikkaan, joten asiakkaille päädyttiin tarjoamaan uutta Š 1202 -mallia, joka oli muotoilultaan perinteinen farmari. Silti tulevan Š 1203:n suunnittelua jatkettiin.
Škoda 1203 -mallissa oli suuret ikkunat ja pyöreät muodot.
Kahden automallin yhdenmukaistamisen osana tulevassa 1203-mallissa päädyttiin käyttämään nelisylinteristä 39-kilowattista (49 hv) OHV-bensiinimoottoria iskutilavuudeltaan 1221 kuutiota. Uudessa mallissa oli sama kojelauta ja samat takavalot kuin tuolloin uudessa Škoda 1000 MB -henkilöautomallissa.
Škoda 1203 edeltäjää edusti muotoilultaan perinteinen farmari Škoda 1202.
Tasalavamallit ja ambulanssit
Aluksi vuonna 1969 asiakkaille tarjottiin pakettiautoversiota, jonka omamassa oli vain 1170 kg, mutta jonka painoon nähden suuret ulkomitat olivat 4520 × 1800 × 1900 mm. Huippunopeutta 90 km/h pidettiin riittävänä. Tasaista 60 km/h nopeutta ajettaessa auto kulutti polttoainetta noin 11 litraa sadalla kilometrillä.
Škoda 1203 -mallista tehtiin useita eri versioita, kuten ambulanssi, pikkubussi ja tasalavaversio ralliautojen kuljettamiseen (kuvat alla):
Pakettiautoversiota seurasi varsin pian pikkubussi ja sitten useampi muukin versio: tasalava-autot, erilaiset korimuunnosversiot sekä ambulanssit ja ruumisautot. Lisäksi tehtiin muutama pidennetyllä tasalavalla varustettu auto Škoda-tehdastallin ralliautojen kuljettamiseen.
Itä-Euroopan maissa Škoda 1203:n pääkilpailija tavarankuljetusautona oli itäsaksalainen Barkas B 1000, jossa oli Wartburgin kolmisylinterinen kaksitahtimoottori. Muita kilpailijamalleja olivat puolalaiset Žuk ja Nysa, joiden voimanlähteenä käytettiin neuvostoliittolaisen Pobedan (GAZ M20) ikivanhaan nelisylinteriseen moottoriin pohjautunutta moottoria.
Pikkubussin ja pakettiauton yksityiskohtainen vertailu kertoo autojen mitat.
Škoda 1203 -autoja tehtiin Vrchlabín tehtaalla kaikkiaan 69 727 kappaletta vuosina 1968‒1981, jonka jälkeen tuotanto siirrettiin kokonaan Slovakian puolelle Trnava-autotehtaalle (TAZ). Siellä tämän automallin komponentteja oli jo tehty vuosikausia.
Myöhemmät vaiheet
Vuosien mittaan Škoda 1203 -mallia modernisoitiin jatkuvasti. Kun tuotannon aloittamisesta tuli kuluneeksi 20 vuotta vuonna 1988, Škoda 1203 sai iskutilavuudeltaan suuremman (1433 kuutiota) ja tehokkaamman (42 kW/57 hv) moottorin.
Uusi viisivaihteinen vaihteisto laski moottorin kierroslukua sekä pienensi melutasoa ja polttoaineen kulutusta etenkin suuremmissa ajonopeuksissa. Kaksipiirijarrut paransivat turvallisuutta, korin muotoilua piristettiin pienillä muutoksilla, ja 1990-luvulla moottoriksi tuli Volkswagenin taloudellinen 1,9-litrainen nelisylinterinen diesel.
TAZ-autotehdas yksityistettiin 1989, mutta suositun mallin tuotanto jatkui alkuperäisen nimisenä. Vuonna 1993 Škoda 1203:n nimeksi muuttui TAZ 1500. Kolme vuotta sen jälkeen tarjolle tuli jo edellä mainittu dieselmalli TAZ 1.9D, ja myös uuden moottorin myötä bensiinimallin nimeksi vaihtui TAZ 1.5i ("i" kuten "injection" eli ruiskutus).
Vaatimatonta ja edullista 1203-mallia halunnut pystyi tilaamaan sellaisen vielä kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Trnavan tehtaalla valmistettiin huhtikuun 1973 ja elokuun 1999 välillä kaikkiaan noin 89 000 autoa. Sen jälkeen 1203-mallin valmistuspaikkojen ympyrä sulkeutui, kun tuotanto – tosin vain yksittäisten tilausten ja kokoonpanon muodossa – siirtyi pienemmälle tšekkiläiselle yritykselle Žacléřin kaupunkiin, noin 16 kilometrin päähän Vrchlabín tehtaasta, jossa 1203:n tuotanto aikoinaan alkoi.
Turkissa 1203-mallista tehtiin vankka avolavamalli Kamyonet.
