Viisikymmentäviisi vuotta sitten marraskuun 20. päivänä 1968 Škoda käynnisti 1203-mallin sarjatuotannon: jopa kaksitoista vuotta kestäneen suunnittelu- ja kehitystyön tuloksena oli syntynyt edistyksellinen kevyt hyötyauto. Sillä Škoda toi automallistoonsa kaivatun kevyen pakettiauton. "Škoda 1203 oli klassinen hyötyauto, jota vuosien mittaan kehitettiin monin tavoin ja josta valmistettiin useita erilaisia versioita. Sen monipuolisuus ja kestävyys tekivät siitä jokaisen Tšekkoslovakian kansalaisen arkeen ja elämään kuuluvan kulkuneuvon," kertoo Škoda-museon johtaja Andrea Frydlová.
Haasteita kohti: Škoda 1203:n syntymä ja kehittyminen Vrchlabín tehtaalla
Škoda 1203 -mallin suunnittelutyö ja tuotanto liittyvät tiiviisti Škodan Vrchlabín tehtaaseen. Valtiollinen suunnittelukomitea antoi tehtaan tuotekehitysosastolle tehtäväksi suunnitella täysin uusi nykyaikainen hyötyauto. Tuolloin henkilöautomalleista muunnettujen hyötyautojen ja keskusputkirunkoon perustuvan rakenteen aika lähestyi loppuaan. Suunnitteluosasto päätyi vuonna 1956 kehittämään yksilohkoista itsekantavaa koria. Ensimmäiset kolme prototyyppiä koodimallimerkinnältään 979 ja niiden erilaiset korimallit esiteltiin alkuvuonna 1957. Kaikkiaan Škoda 1203 -mallin suunnittelu- ja kehitystyö kesti peräti kaksitoista vuotta, mihin syynä oli keskusjohtoisen talouden tehottomuus. Ongelmia aiheutti myös samoihin aikoihin käynnistetty Škoda 1202 -mallin tuotanto sekä pula erilaisista materiaaleista ja valmistustekniikoista. Näiden syiden vuoksi Škoda 1203:n sarjatuotanto saatiin aloitettua vasta vuoden 1968 loppupuolella.
Innovatiivinen muotoilu ja rakenne: tilavuus, mukavuus ja käyttöominaisuudet yhdistyivät
Kun keskusputkirungosta luovuttiin, Škoda 1203 -malliin saatiin poikkeuksellisen suuret sisätilat ja kookkaat lasipinnat. Auton omamassa oli vain 1 170 kg, ja pyörien erillistuennan ansiosta ajo- ja matkustusmukavuus olivat hyvät myös huonokuntoisemmilla teillä. Škoda 1203:ssa oli 1 221 cm3:n nelisylinterinen OHV-bensiinimoottori teholtaan 35 kW (47 hv), joka pohjautui Škoda 1202 -mallin moottoriin. Vaatimattomalla tehollaan tämän moottorin oli selviydyttävä 750 kg kuormasta, jolle oli tilaa 5,3 m3. Ensimmäinen "kakstoistanollakolmonen" vuodelta 1968 oli umpipakettiauto, jonka ulkomitat olivat 4 520 x 1 800 x 1 900 mm. Autossa oli kätevä sivuovi ja yläreunasta saranoitu peräovi. Tämä malliversio saavutti huippunopeudeksi 90 km/h, ja tasaista 60 km/h nopeutta ajettaessa polttoainetta kului noin 11 litraa sadalla kilometrillä.
Monta erilaista versiota ja jatkuva päivittäminen
Škoda 1203:n alkuperäinen pakettiautoversio sai nopeasti seurakseen kahdeksanpaikkaisen pikkubussin, josta tehtiin Standard- ja De Luxe -varusteluversiot, sitten myös Com-ikkunapakettiautoversion, tasalavaversion sekä ambulanssi- ja ruumisautoversiot. Myös useita erilaisia erikoisversioita tehtiin: esimerkiksi eläinlääkäriversio sekä palokunnan miehistökuljetusversio ja jopa muutama kylmäkuljetusauto- ja retkeilyautoprototyyppi. Maan hallituksen vuonna 1981 tekemällä päätöksellä Škoda 1203:n sarjatuotanto siirrettiin kokonaan Trnava-autotehtaalle (TAZ) Slovakian puolelle. Vuodesta 1973 alkaen 1203-autoja oli jo tehty siellä Vrchlabín tehtaan rinnalla. Škoda 1203 -mallista ei tehty pelkästään erilaisia versiota, vaan automallia myös modernisoitiin vuosien mittaan jatkuvasti. Merkittävä päivitys toteutettiin kaksikymmentä vuotta jatkuneen tuotannon kunniaksi vuonna 1988, kun autoon saatiin suurempi ja tehokkaampi moottori iskutilavuudeltaan 1433 cm3 ja teholtaan 42 kW (57 hv). Vuonna 1996 moottorivaihtoehdoksi tuli Volkswagenin taloudellinen 1,9-litrainen nelisylinterinen diesel. Vuosina 1968‒1981 Vrchlabín tehtaalla valmistettiin Škoda 1203 -malleja kaikkiaan 69 727 kappaletta. Trnavan tehtaalla Slovakiassa ehdittiin tehdä 1203:n eri versioiden autoja noin 89 000 kappaletta ennen tuotannon lopettamista elokuussa 1999.
Valtiovallan ohjaama tuotanto ja yksityishenkilöiden tarpeet
Tšekkoslovakian keskusjohtoisessa suunnitelmataloudessa uuden Škoda 1203:n saattoivat hankkia vain valtion omistamat yritykset, osuuskunnat tai valtion organisaatiot. Autoa haluavan tahon oli ensin tehtävä anomus valtiolliselle suunnittelukomitealle, jossa hankinnan tarpeellisuus arvioitiin, ja anomuksen mahdollisen hyväksymisen jälkeen anoja sai ns. balanssivoucherin. Vasta tällä voucherilla auton pystyi tilaamaan, maksamaan ja vastaanottamaan. Sen sijaan yksityisillä kansalaisilla ei ollut mahdollisuutta hankkia Škoda 1203 -autoa. Heidän ainut mahdollisuutensa oli saada ostaa auto käytettynä sen palveltua ensin valtion käytössä. Kuitenkin Škoda 1203 oli vapaasti ostettavissa valikoiduissa vientimaissa, joten 1203-autoja näkyi liikenteessä esimerkiksi Ranskassa, Belgiassa, Egyptissä ja Turkissa.
