Jääkiekon maailmanmestaruuskisojen 17 päivän aikana pelataan yhteensä 64 ottelua. Kaikki ottelut pelataan kahdella areenalla. Jääntekijät, jos ketkä, ovat täystyöllistettyjä koko turnauksen ajan.

Oletko muuten koskaan tullut ajatelleeksi, miten jäänpinta oikein tehdään? Ja miltä täydellisen jään kuuluu näyttää? Kansainvälisen jääkiekkoliiton aikataulu on erittäin kiireinen, sillä esimerkiksi vuoden 2017 maailmanmestaruuskisoissa Pariisin ja Kölnin areenoilla pelattiin joinakin päivinä jopa kuusi ottelua! Kun siihen päälle lisätään vielä harjoitukset, karsinnat ja kaikki muut jään testaamiset, on selvää, että kaukalon jää on kovalla koetuksella. Kaiken kukkuraksi toukokuun lämmin sää mutkistaa tilannetta entisestään. ”Tällaisissa olosuhteissa jäätä on vaikeampaa ylläpitää. Siihen tulee syviä uria ja niitä on vaikea korjata.

Yksi jäänhoitokoneen kierros ei riitä. Jään valmistelusta seuraavaa päivää varten tulee vaikeampaa”, sanoo Tipsport Arenan jääntekijä Václav Žíla. Prahan hallin jään tekeminen on ollut hänen vastuullaan peräti 25 vuoden ajan. Hän aloitti heti armeijan jälkeen ja siitä lähtien hän on tehnyt jään Prahan hallin Tšekin Extraleaguen ja Venäjän KHL:n otteluihin. Myös NHL-joukkueet ovat käyttäneet hänen tekemäänsä jäätä harjoituksissaan, samoin kuin jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa Prahassa ja Ostravassa vuonna 2015 pelanneet joukkueet.

Kaukalo ei ole pelkkä jäätynyt lammikko

Miltä täydellisen jään tulee Žílan mukaan näyttää? ”Optimaalisen jäänpinnan tulee olla erittäin liukas kiekolle, täydellisen kova, jotta siihen ei uppoa, ja lisäksi vielä särkymätön. Ja siitä tulee lähteä mahdollisimman vähän lunta luistinten raapiessa jään pintaa”, hän kuvailee.

Jään yleiskuntoon vaikuttaa moni tekijä: ympäristön lämpötila, käytetty vesi, ympäristön kosteus, viilennys jne. Jään laatu määräytyy luomisolosuhteiden mukaan. Äärimmäisissä tapauksissa jää saadaan valmiiksi kahdessa päivässä, mutta se vaikuttaa laatuun. Ihanteellisen jään valmistelemiseen menee kokonainen viikko. Miten se tapahtuu?

VÁCLAV ŽÍLA
Tipsport Arenan jääntekijä

TÄYDELLINEN OPPITUNTI: JÄÄN TEKEMINEN

”ENSIMMÄISEKSI TARVITAAN TÄYDELLISEN PUHDAS BETONILEVY, JOKA LAITETAAN POHJAKSI JÄÄLLE”

”Ensimmäiseksi tarvitaan täydellisen puhdas betonilevy, joka laitetaan pohjaksi jäälle”, Žíla aloittaa selityksensä. ”Sen jälkeen levy viilennetään kilometrien pituisten sisäänrakennettujen ohuiden putkien avulla. Ne on täytetty jäähdytetyllä ammoniakilla. Kun lämpötilaksi saadaan vähintään -3 astetta, pinta on valmis ensimmäistä veden ruiskutusta varten. Tämä ensimmäinen ruiskutus on hyvin kevyt. Sitten seuraa toinen ruiskutus, jonka jälkeen jää on paksuudeltaan noin kolmesta neljään millimetriä. Seuraava vaihe on pinnan värjääminen, sillä betoni ei ole väriltään laadukkaan valkoinen, senvärinen jään pitää olla.”

Sen jälkeen tehdään viivat. ”Ennen viivat, ympyrät ja taitekohdat maalattiin mallineiden avulla, mutta nykyisin ne tehdään erityisesti tähän tarkoitukseen tehdyllä tukevalla tapetilla” Žíla kertoo. ”Sen jälkeen vain lisätään lisää jääkerroksia. Jos jääntekemisessä on kiire, voit käyttää vesipostiin liitettyä paloletkua, mutta tämä ei ole ihanteellinen tapa. Ruiskutus on paljon parempi tapa, sen avulla happi saadaan pois vedestä, ja se tekee jäästä kompaktimpaa.”

”Ruiskutus on paljon parempi tapa, sen avulla happi saadaan pois vedestä, ja se tekee jäästä kompaktimpaa”

Mainokset laitetaan paikoilleen, kun jää on noin yhden sentin paksuista. Joten jos joku yhteistyökumppani vaihtuu, tarvitsee vain poistaa ylin jääkerros, ei koko pintaa. Kun jäänhoitajat ruiskuttavat viimeisen kerroksen, jää on noin 3 – 5 senttimetrin paksuista. Laitojen sisällä on tuolloin arvioilta noin 90 kuutiometriä vettä. Lopuksi mainittakoon vielä, että kyse ei ole mistään tavallisesta vedestä. Vesi on suodatettu ja pehmennetty, jotta se ei olisi lainkaan kovaa.

TULE JA LUISTELE!

Kaiken tämän jälkeen jää on vihdoin valmis luistelijoiden käyttöön. Ennen turnausten alkua jää on jääkiekkojoukkueiden, koulujen ja yleisön käytössä vähintään viikon ajan, jotta jään pinta tulee perusteellisesti testattua. ”Jää murtuu vähän ja kiinnittyy yhteen. Vasta sen jälkeen jää on laadultaan hyvä. Jos ensimmäinen ottelu käytäisiin tuoreella jäällä, se olisi katastrofi”, Žíla varoittelee. Jääntekijöiden työ ei kuitenkaan lopu tähän.

Kuten edellä mainittiin, jäähän kohdistuu kova paine maailmanmestaruuskisojen aikana. Jää lähes haihtuu pois, kun isokokoiset miehet tahkoavat sitä luistimillaan, joten pintaa on koko ajan uudistettava, raaputettava, leikattava ja taas uudistettava. Eikä sekään aina riitä. ”Kun joku valittaa huonosta jäästä, minä sanon aina, että jää on sama molemmille joukkueille. Parhaiten sopeutuvin voittaa.”