Tietokoneella värittämällä saadaan eloa vanhoihin mustavalkoisiin valokuviin, mutta enemmän eloa tuovat kuitenkin kiehtovat tarinat, huumaavat voiton hetket ja merkittävät tapahtumat ŠKODA Motorsportin 120 vuoden varrelta. Yksi tarinai liittyy Ranskan kuuluisassa ylämäkikisassa käytettyyn ainutlaatuiseen LAURIN & KLEMENT FCR -autoon.
Gaillon tunnettiin Ranskassa noin 40 kilometriä Rouenista kaakkoon sijaitsevana uneliaana pikkukaupunkina, mutta 1. lokakuuta 1911 otetusta valokuvasta pystyy aistimaan jännittyneen ilmapiirin. Täällä Sainte-Barbe-sur-Gaillonin alueella ajettiin vuosina 1899‒1932 kaikkiaan 27 vuotuista kansainvälistä ylämäkikisaa.
Vuoden 1911 lokakuun kisassa LAURIN & KLEMENT FCR -kilpurin rattiin asettautui todella monitaitoinen persoona. Jo ennen ensimmäistä maailmansotaa Mladá Boleslavissa valmistettuja automobiileja vietiin maailman kaikkiin maanosiin. Niillä ajoivat esimerkiksi Afrikassa Kairon kuvernööri ja kuvan mies – tohtori Alexander Comanos, ottomaanien valtakunnan korkea virkamies. Syntyjään kreikkalainen Comanos oli Geneven yliopistosta valmistunut taitava lakimies, joka asui Egyptissä ja oli Egyptin kuninkaallisen autokerhon pääsihteeri. Valokuvan 33-vuotiaan miehen nimi löytyy eurooppalaisten kilvanajotapahtumien starttilistoilta jo vuonna 1906. Hänen ajotaidoistaan todistaa voitto 100-hevosvoimaisella nelisylinterisellä LAURIN & KLEMENT FCR:llä sylinterihalkaisijaltaan enintään 85-millimetristen luokassa.
Joidenkin tuon ajan kilpa-ajotapahtumien säännöissä ei rajattu moottorin iskutilavuutta, vaan ainoastaan sylinteriluku ja sylinterihalkaisija. Siksi Laurin & Klement FCR:n nokkapellin alla jyrisi 5672-kuutiosenttimetrin (sylinterihalkaisija 85 mm x iskunpituus 250 mm) nelisylinterinen OCH-moottori, jonka Otto Hieronimus oli suunnitellut ja František Krutský rakentanut. Moottori kehitti tehoa 73,6 kW. Vain 1,5 millimetriä paksusta H-profiilista valmistettuihin kiertokankiin kiinnitettyjen valurautamäntien iskunpituus oli neljännesmetri, minkä vuoksi moottori oli rakenteeltaan epätavallisen korkea ja siten myös koko auto.
Kuljettaja ja kartanlukija näkivät pitkän nokkapellin ja sen eteen asennetun nuolimuotoisen ja siten aerodynaamisen jäähdyttimen yli vain vaikeasti. Kuvan auto valmistui vuonna 1909 ennätyksellisen nopeasti: ensimmäisistä suunnitelmista ensimmäiseen kisaesiintymiseen kului vain kolme kuukautta.
Kuvassa Otto Hieronimus testaa suunnittelemaansa LAURIN & KLEMENT FCR:ää.
FCR sai tulikasteensa 19. syyskuuta 1909 Itävallan kylpyläkaupungissa Semmeringissä ajetussa ylämäkikisassa. Hieronimus ja Kolowrat ottivat kaksoisvoiton ensimmäisessä luokassa, ja lempinimellä Hiero tunnettu LAURIN & KLEMENTIN pääsuunnittelija ajoi voittoon toisessa luokassa toisenlaisella autolla sekä mahtavalla L&K FCR:llä myös neljännessä luokassa. Hieronimuksen paras aika 8 minuuttia 19 sekuntia vastaa keskinopeutta 72,1 km/h, mikä on varsin vaikuttava arvo mutkaisella reitillä, jolla suurimmat nousut olivat jopa 9,2 %. Auton ensimmäisessä versiossa ei käytetty pakoputkistoa lainkaan, vaan lyhyt pakoputki pilkisti ulos nokkapellin vasemmalla puolella. Sen vuoksi kori värjäytyi mustaksi.
FCR saavutti merkittävän hyviä tuloksia vuoden 1911 kisakaudella. Otto Hieronimus otti luokkavoiton 17. huhtikuuta Zbraslav-Jílovištěn ylämäkikisassa, voitti samalla yleiskilpailun ja teki uuden reittiennätyksen. Kaksi kuukautta myöhemmin hän menestyi yhtä hyvin Trieste-Opcinan ylämäkikisassa, jossa hän taas voitti luokkansa ja yleiskilpailun. Sitten astui vuoroon egyptiläinen Comanos Ranskan Gaillonissa.
Kuten kuvasta näkyy, Gaillonin kisajärjestäjät antoivat FCR:lle starttinumeron 35. Sama numero on myös autosta Berliinissä 12. lokakuuta 1911 otetussa kuvassa. Gaillonin voittaja ajoi auton sinne automobiilinäyttelyyn, ja matkan varrella se taatusti herätti suurta huomiota. Ja aivan ansaitusti: FCR-kilpureita tehtiin vain kaksi kappaletta. Ne ovat jääneet historiaan pääsuunnittelija Otto Hieronimuksen mestaritaidonnäytteinä.
LAURIN & KLEMENT FCR -kilpuri.
Kumpikaan LAURIN & KLEMENT FCR -kilpureista ei ole säilynyt meidän päiviimme. Ensimmäisen valmistetun FCR:n osti L&K:n hollantilainen edustaja vuonna 1913 ja toisen prahalainen liikemies Bondy.
Kuljettaja jäi melkein kokonaan piiloon korkean nokkapellin ja korostetun V-muotoisen jäähdyttimen taakse.
Värien jäljillä
Värivalokuvia tehtiin jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Arvonsa tuntevat valokuvastudiot lisäarvoistivat mustavalkoiset valokuvansa retusoimalla ja värittämällä ne käsityönä. Tuolloin käsityötä helpotti se, että aikalaiset tunsivat todellisuuden ja värit modernia pukeutumista ja arkipäiväisiä esineitä myöten.
Nyt me teemme eräänlaista salapoliisityötä ‒ väritämme Adobe Photoshop -ohjelmiston ammattilaistyökaluilla, mutta joudumme etsimään yksityiskohtatietoja vanhoista dokumenteista. Apuna voimme käyttää myös Mladá Boleslavissa sijaitsevan ŠKODA-museon kokoelman alkuperäisiä moottoripyöriä ja ajoneuvoja sekä niiden esitteitä ja mainoksia, mutta selaamme myös entisten aikojen aikakaus- ja muotilehtiä.
Olemme saaneet kilvanajotapahtumista Škodan arkistoiman dokumentaation perusteella selville senkin, mitä mustavalkoinen valokuva ei kerro: Hieronimuksen FCR ei ollut valkoinen eikä kermanvaalea: se oli harmaa.