Korkealla taivaan sinessä koittaa vapaus. Suomalainen järvimaisema huikaisee, kun liidellään hiljaa ilmojen halki aurinkoenergian voimalla ja termiikkejä etsiessä.
Räyskälän Ilmailukeskuksessa huokuu heinäkuinen helle. Kentällä on käynnissä legendaarinen Jannen kisat -tapahtuma, joten starttipaikalle kertyy jonoon ilmaan hinaamista odottavia purjelentokoneita. Kepeän huiskeat valkoiset koneet lepäävät toinen siipi maassa, toinen ilmassa.
Meteorologi Kristian Roine on tuonut jonon kärkeen kaksipaikkaisen koneen, jolla voidaan lennättää lajiin tutustujia sekä kouluttaa tulevia purjelentäjiä. Lentosäätä ei tarvitse tänään sen kummemmin miettiä, sillä homma on selkeä: helle ei ole purjelentäjän unelma, mutta lentoon kannattaa lähteä.
Purjekoneen mittaristosta löytyy mm. nopeusmittari, korkeusmittari, nousu- ja laskunopeusmittari eli variometri, kompassi, radio ja GPS-vastaanotin.
Purjelennosta elämäntavaksi
Kristian on viihtynyt lentokentillä pikkupojasta alkaen vuosikymmeniä purjekoneilla lentäneen isänsä jalanjäljissä. Kristian suoritti purjelentokurssin 15-vuotiaana eli heti, kun se oli tuolloin mahdollista. Koska lentämisellä ja säällä on kiinteä yhteys toisiinsa, harrastus vaikutti ainakin osittain myös Kristianin ammatinvalintaan.
Aurinkoenergialla lentäminen on moninkertaiselle Suomen Mestarille elämäntapa. Kokemusta on liki 30 vuodelta ja tuhansien lentotuntien edestä. Vaikka sään ennustaminen on meteorologin työtä ja sillä on luonteva yhteys Kristianin vapaa-aikaan, purjelentäjän ei kuitenkaan tarvitse olla ennustaja.
”Jokaisen lentäjän tulee osata lukea säätä ja tehdä lentosuunnitelmansa sen mukaan. Sääapplikaatiot ovat tänä päivänä niin hyviä, että niiden avulla jokainen osaa päätellä, kannattaako kentälle lähteä vai ei”, Kristian toteaa.
Räyskälän Ilmailukeskuksen hangaarissa koneita siirrellään hämmästyttävän keveästi lennolle tarvittavan koneen ulos saamiseksi jopa yhden henkilön voimin.
Täyssähkökatumaasturi ŠKODA ENYAQ iV on hyvä pari aurinkoenergialla liitävän purjelentokoneen kanssa.
Yksipaikkaiset purjelentokoneet painavat noin 300 kg ja kaksipaikkaiset 400 kg. Siipien kärkiväli vaihtelee 15 metristä 25 metriin.
Punaisen langan varassa
Ei muuta kuin kentälle. Ennen sitä Kristian esittelee koneen mittariston, polkimien ja ohjaussauvan toiminnan eli koko paketin, jonka avulla kone pidetään mahdollisimman puhtaassa lennossa.
Nopeusmittari kertoo nopeuden ilmaan nähden. Mittaristosta löytyy myös korkeusmittari, pystynopeusmittari eli variometri, ajotietokone, joka on varustettu mm. keinohorisontilla pilvissä ajamista varten, radio, G-mittari taitolentoa ajatellen, kaartomittari ja kompassi.
Koneessa on myös ilmastointilaite, jota voi säädellä oman mielensä mukaan. Maallikon mielestä ehkä sympaattisin varuste on ohjaamon etuikkunassa heiluva punainen ”villalangan pätkä”, jonka mukaan konetta pyritään pitämään suorassa.
Penkit säädetään ja koneeseen astujille puetaan laskuvarjot. Jos jotain sattuisi lennon aikana, marssijärjestys on selkeä: kuomu auki, turvavyöt irti, hyppy koneesta ja laskuvarjon avaus.
Kun istuinvyöt on kiinnitetty, kuomu laskettu ja lukittu sekä lentoonlähtötarkastukset tehty, olemme valmiina lähtöön ja lentoon.
Ohjaamon etuikkunassa heiluva punainen villalangan pätkä kertoo, onko kone suorassa.
Köysi irti ja leijumaan
Vaikka ilmassa liidetään pääsääntöisesti yksin, ilmaan ei pääse ilman kanssaharrastajia. Räyskälässä kone hinataan ilmaan moottorivoimin, aikanaan maatalouslentokoneeksi ja lannoitteiden levittämiseen suunnitellulla Pawnee-vetokoneella.
Hinauskoneen köysi kiinnitetään purjekoneeseen, sitten kiihdytetään ja pian ollaan ilmassa. Yleensä purjelentokone irrotetaan 500 metrin korkeudessa, mutta nyt vedetään tuplat, kiitos tasaisen tyynen hellesään. Vetonopeus on noin 120 ja normilentonopeus noin 100 kilometriä tunnissa.
Tuhannessa metrissä Kristian irrottaa köyden, jonka jälkeen purjelentokone kaartaa reippaasti vasempaan ja hinauskone oikeaan. Nyt leijutaan helteisessä sinessä aurinkoenergian voimalla taivas avoinna. Sää on hieman utuinen, näkymät järvineen ja mäntymetsineen huikeat. Ohjaamossa tarkenee.
Helteinen sää ei ole purjekonelentäjän lempisää, koska nousevat ilmavirtaukset eli termiikit eli tintit jäävät etenkin aamupäivisin heikoiksi. Viileämmällä ilmalla myös näkee terävämmin ja kauemmas, jopa yli 50 kilometrin päähän.
Räyskälässä kone hinataan ilmaan moottorivoimin, aikanaan maatalouslentokoneeksi ja lannoitteiden levittämiseen suunnitellulla Pawnee-vetokoneella.
Kumpupilvet kutsuvat
Alkunousun jälkeen koneella liidetään käyttämällä korkeusenergiaa etenemiseen. Purjelentokoneella voi lentää tuntikausia, kunhan lentäjä löytää termiikit. ”Hyvä pilotti tietää, mistä nosto löytyy”, Kristian sanoo.
Termiikki syntyy, kun auringon säteily lämmittää maan pintaa, joka puolestaan vähitellen lämmittää maan pinnan lähellä olevaa ilmaa. Kun ilma lämpenee ympäristöään enemmän, se alkaa nousta ylöspäin.
”Lentäjän lempisäällä taivaalla on paljon kumpupilviä, jotka kertovat siitä, että lämmintä ilmaa on noussut ylös ja sen sisältämä kosteus tiivistynyt näkyväksi kosteudeksi”, Kristian kertoo.
Ilman termiikkiä kone laskeutuu vähitellen, noin metrin sekunnissa, mutta liidellen jopa kymmeniä kilometrejä. Lentäjän tehtävänä on suunnitella lento huolella ja ennakoida laskeutuminen kotikentälle. Jos tämä ei onnistu, etsitään sopiva peltoaukea.
”Pellolle laskeutuminen on aktiivilentäjälle rutiinijuttu eikä mikään vaaratilanne. Uusissa koneissa on tänä päivänä noin 20 hevosvoiman kaksitahtimoottori, joka helpottaa kotikentälle ajamista. Apumoottorilla voi tarvittaessa ajaa noin parisataa kilometriä.”
Matkalentämisen suola
Puhtaasti lentämällä ja aurinkoenergiaa hyödyntämällä voidaan saavuttaa useiden tuntien lentoaikoja keskinopeuden noustessa parhaimmillaan pitkälti yli sataan kilometriin tunnissa.
”Lentäminen jaksaa kiehtoa ja innostaa vuodesta toiseen. Kyse on seikkailusta, jossa ilmassa pysyminen on aina uudesta nosteesta kiinni”, Kristian toteaa.
Keskimääräinen lentokorkeus kumpupilvien alla on noin 1500–2000 metrissä. Kristian harrastaa myös pilvilentämistä, jolloin korkeus jopa tuplaantuu. Matkalentäminen on Kristianin mukaan se lentämisen suola. Silloin mennään kumpupilveltä toiselle ja nosteesta seuraavaan mahdollisimman pitkään.
Lentopäivän pituus riippuu pitkälti siitä, kauanko ilmassa jaksaa roikkua. Kristianin oma uusi ennätys on keväältä 2021, jolloin Räyskälästä startanneelle matkalle kertyi yli 1000 kilometriä ja lentoaikaa liki 11 tuntia.
Purjelento edustaa ympäristöystävällistä lentämistä luonnon ehdoilla. Hinauksen jälkeen lentäjä kerää lisää korkeutta nousevia ilmavirtauksia eli termiikkejä eli tinttejä etsimällä.
On laskukierroksen aika
Kristianin työ meteorologina on muuttunut vuosien saatossa. Kun aiemmin säätietoja tiedusteltiin päivystysaikoina hyvinkin monenlaisista syistä, tänä päivänä säätä seurataan kännyköistä. Meteorologien kehittyneistä laskentamalleista huolimatta meteorologit näkevät keskimäärin viikon päähän ja ennustamiseen liittyy epävarmuutta tietokoneista huolimatta.
Pitkäaikainen korkeapaine voi tehdä ennustamisesta helppoa, vaihteleva matalapaine vaikeaa. Tänä kesänä ennusteiden laatiminen on ollut yllättävän tasaista ennätyksellisen pitkään: hellettä riittää.
Purjelentokone on lipunut hiljalleen 250 metrin korkeuteen. On laskukierroksen aika, joka kertoo kentälle olijoille, että täältä tullaan. Kone laskeutuu ruohokentälle tyynen rauhallisesti. Kentällä riittää vielä kuhinaa, sillä Jannen kisat ovat edelleen käynnissä.
Vain sateen sattuessa Räyskälä hiljenee valuttaen ilmailutoiveet kentän pintaan. Mitä purjelentäjä silloin tekee? ”Lähden kalaan”, Kristian hymyilee.
Purjelentokone kulkee ENYAQ iV:n koukussa sujuvasti.