Viime vuonna suuret, vahvat, älykkäät ja ihmiskeskeiset ”karhuserkukset” Juuso ja Kodiaq kohtasivat toisensa kesäisessä Kuusamossa. Tänä kesänä olisi riittänyt uutta jutunjuurta, sillä Kodiaq sai talvella pikkuveli-Karoqin ja Juusosta tuli isä.
Pennut syntyivät todennäköisesti helmikuussa. Ihan varmoja emme ole, mutta tuolloin teimme havainnon. Ei pentujen syntymä yllätys ollut, vaan toivomus”, karhuemoksi itseään kutsuva, Kuusamon suurpetokeskuksen isäntä Sulo Karjalainen tuumii.
Ansan ja Taran tahdissa
Suurpetokeskuksessa on asunut pitkään kuusi karhua: Juuso, Reeta, Tessa, Vyöti, Niisku ja Nätti. ”Viime vuonna lupasin Reetalle, että nyt saat hankkia pennut. Äitinä Reeta on osoittautunut erittäin huolekkaaksi ja helläksi. Isä-Juusokaan ei ole tuhma, vaan haistelee ja hyväilee pentuja tyytyväisenä”, Sulo kertoo.
Karhunpennut Ansa ja Tara ovat jaksaneet viihdyttää kesävieraita suloisella karhunpainillaan. Kuva: Mikko Halvari / Koillissanomat
Juhannuksena pennuille annettiin nimet. ”Tarkkailimme pentuja ja mietimme luonteisiin sopivia nimiä. Tyttö on vähän villimpää sorttia, vähän tuppaa veljeään kiusaamaankin. Veli on rauhallinen eikä välitä siskon puuhista. Tyttö sai nimekseen Ansa ja poika Tara”, Sulo kertoo.
Pennut ovat tuoneet suurpetokeskukseen uutta vipinää. Vierailijat viihtyvät karhuaidan laidalla ja nallet jaksavat viihdyttää painien ja kuperkeikkoja heittäen, vaikka kesä on ollut ennätyksellisen kuuma. ”Kyllä täällä on pärjäilty, kun välillä ollaan varjossa ja uima-altaassa.”
Herkutteluun hunajaa
Pennut ovat kasvaneet puolessa vuodessa vauhdilla. Painoa on jo parisenkymmentä kiloa ja ruokahalu hyvä. Reeta-äiti imettää poikasiaan, mutta lisäksi pennut syövät samaa ruokaa kuin muutkin karhut, kuten poroa, merilohta, sianlihaa, viinirypäleitä, omenoita, päärynöitä ja sitrushedelmiä. Hunajaa tarjoillaan silloin tällöin erikoisherkkuna.
Pentujen karhunelämä jatkuu suurpetokeskuksessa ainakin ensi vuoden syksyyn asti. Voi olla, että molemmat muuttavat muualle tai voi olla, että toinen jää kotitilalle. Aika näyttää.
”Haikeahan se mieli on, kun asiaa ajattelee, mutta ei sitä liikaa saa haikailla. Tämä on elämäntyöni ja näin se jatkuu – niin kauan kuin voi suussa sulaa”, Sulo hymyilee.
Kuusamon suurpetokeskuksessa asuva Juuso on pikkukarhujen isä. Keskuksen isäntä Sulo Karjalaiselle Juuso on karhuista kaikkein läheisin. Kuva: Esko Tuomisto