Laurin & Klement saavutti ensimmäiset moottoriurheiluvoittonsa moottoripyörillä 1900-luvun alussa. Varsin pian havaittiin, että kisavoitot lisäsivät myyntiä ja siten auttoivat kehittämään varsin nuorta Mladá Boleslavin kaupungissa toimivaa yritystä. Yrityksen perustaneet Václav Laurin ja Václav Klement päätyivät siksi rakentamaan myös kilpa-auton varsin pian ensimmäisen Voiturette A -automobiilinsa esittelyn jälkeen. Tämä strateginen päätös osoittautui menestykseksi: yhdeksän hevosvoiman tehoinen ja huippunopeuteen 45 km/h yltänyt L&K Voiturette B ajoi kaksoisvoittoon ja neljännelle sijalle Itävallan kuuluisassa Semmeringin kilpailussa vuonna 1906.
Laurin & Klementin automobiilit olivat seuraavissakin kilpailuissa kilpailijoihin verrattuna omaa luokkaansa niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin, ja siten ne herättivät kasvavaa kiinnostusta L&K-automerkkiin. F-sarjan henkilöautomobiiliin perustunut tyyppi FC takasi menestyksen. Vuosina 1907‒1909 suunnittelija, kilpakuljettaja ja pääinsinööri Otto Hieronimus suunnitteli tästä tyypistä 19 autoa, jotka poikkesivat toisistaan sekä ulkonäöltään että tekniikaltaan. Luokituksesta riippuen L&K:n FC-tyypin nelisylinterisen rivimoottorin iskutilavuus oli 2,0 tai 2,5 litraa ja sylinterimitoitus vaihteli. Yhteistä kaikille oli takaveto ja kolmivaihteinen vaihteisto.
Vuosi 1908 on jäänyt L&K:n moottoriurheilutoimen historiaan erityisen menestyksellisenä. Maaliskuussa L&K osallistui useammalla autolla eri luokissa Zbraslav-Jílovištěn ylämäkikisaan, ja tuloksena oli kuusi ykkössijaa, viisi kakkossijaa ja yksi kolmossija. Itävallan Riesissä lähellä Grazia Laurin & Klement juhli kaksilitraisten luokan kaksoisvoittoa. Otto Hieronimus itse ajoi luokkavoittoon 686 kilometrin mittaisessa Pietarin-Moskovan kestävyysrallissa osoittaen suunnittelemiensa autojen erinomaisen luotettavuuden. L&K FC jätti kilpailijat taakseen myös haastavassa, Saksassa ajetussa prinssi Henrikin kisassa. Yhdeksän päivää kestäneen kisan 2 200 kilometrin reitti kulki Berliinistä Kielin ja Hampurin kautta Hannoveriin, edelleen Kölniin ja Trieriin ja lopulta maaliin Frankfurt am Mainissa.
Tällainenkaan menestys ei riittänyt Otto Hieronimukselle, joka alkoi suunnitella tyyppiä Laurin & Klement FCS. Siinä oli 3,5-litrainen kansiventtiilimoottori. Itävallan Semmeringin ylämäkikilpailussa Laurin & Klement saavutti tällä autolla heti sen ensimmäisessä kisassa kolmoisluokkavoiton. Vuonna 1908 Otto Hieronymus vei tällaisen auton Britannian Brooklandsin kilparadalle, joka oli maailman ensimmäinen kilvanajoon ja testiajoihin rakennettu moottorirata. Tällä 5,2 kilometriä pitkällä, kaarteistaan kallistetulla ovaaliradalla Hieronymus ylsi 118,72 tuntikilometrin huippunopeuteen, joka oli FCS-auton luokan maailmanennätys.
Laurin & Klementin FC-tyypin tehokkain versio oli FCR vuonna 1909. Sen kori oli siro, jäähdytin nuolen muotoinen ja 5,6-litraisen moottorin teho tasan 100 hevosvoimaa (74 kW). Huippunopeutta mitattiin 140 km/h, mikä tuohon aikaan oli uskomattoman paljon. Tämä auto osallistui ensimmäisen kerran kilvanajoon Semmeringissä, jossa Hieronimus taas ajoi heti luokkavoittoon. Hän voitti myös yleiskilpailun Zbraslav-Jílovištěn ja Trieste-Opicinan ylämäkikilpailuissa 1911.
Kilvanajajana menestynyt kreivi Alexander Kolowrat-Krakowsky oli toinen Laurin & Klementin yritystoiminnan kehittymiseen tuohon aikaan vahvasti vaikuttanut persoona. Yhdysvalloissa varttunut böömiläinen aatelismies ei halunnut toivotusti opiskella maataloutta Sveitsissä, vaan vietti aikaansa automobiiliverstaalla virittämässä kilpa-autoja. Ystävien kesken lempinimellä “kreivi kilowatti” tunnettu Kolowrat-Krakowsky keksi usein poikkeuksellisia ratkaisuja. Improvisointitaitojensa ansiosta hän voitti ylämäkikisan Ranskan Gaillonessa vuonna 1908.
Lokakuun 10. päivänä 1908 kreivi Kolowrat ilmoittautui kisaan alias-nimellä Doconald, koska hän ei halunnut isänsä Yhdysvalloissa kuulevan mitään poikansa kilvanajokokeiluista. Kolowrat odotti turhaan Laurin & Klement FC-autoaan, jonka piti saapua kisapaikalle rautateitse puulaatikossa. Periksi antaminen ei kuitenkaan tullut kyseeseen. Hän päätti luottaa Laurin & Klementin F-tyyppiin, jolla hän oli ajanut kisapaikalle. Autolla oli tuolloin ajettu jo 18 000 kilometriä, mikä tuohon aikaan oli varsin paljon. Kreivi itse ja mekaanikko valmistelivat yön kuluessa auton kilpailua varten: autosta riisuttiin pois kaikki, mikä kisan kannalta ei ollut ehdottoman tarpeellista. He irrottivat autosta jopa istuimet ja kiinnittivät niiden tilalle pienet puulaatikot ilman minkäänlaisia selkänojia. Auton painon optimoinnilla kreivi Kolowrat onnistui kompensoimaan autonsa pienemmän tehon. Kreivi voitti luokassaan kaikki seitsemän kilpailijaansa. Menestyksestä Kolowratin oli kuitenkin maksettava kova hinta – isältä salassa pidetystä tulikin moottoriurheilun historiaa...
Lisää tästä aiheesta: Laurin & Klement FC – kaikki kuvat ŠKODA Storyboardissa
