Vaikka tulevaisuuden itseajavissa autoissa ei välttämättä ole ohjauspyörää lainkaan, nykyisissä autoissa se vielä on oleellinen osa kojelautaa. Vuosien saatossa ohjauspyörä ei näytä juurikaan muuttuneen. Silti autojen yli sadan vuoden historian aikana ohjauspyörä on kehittynyt melkoisesti. Seuraavassa katsomme lähemmin, millaisia muutoksia historian myötä on tapahtunut.

Ensimmäisiä autoja ohjattiin vivuilla tai kammella. Ohjauspyörä ilmestyi automobiileihin 1800-luvun lopulla. Vuosien mittaan eniten ovat muuttuneet materiaalit ja ohjauspyörässä olevat hallintalaitteet. Muutokset ovat hyvin havaittavissa ŠKODA-MUSEOSSA Mladá Boleslavissa esillä olevista autoista.

Laurin & Klement

VOITURETTE A

(museossa esillä oleva auto vuodelta 1905)

Ensimmäisessä herrojen Laurin ja Klement valmistamassa autossa oli ohjauspyörä, mutta silti auton ohjaaminen ja hallitseminen poikkesivat monin tavoin siitä, mihin nykyään olemme tottuneet. Ohjauspyörän keskellä olevalla vivulla käytettiin kaasua, joten autossa oli vain kaksi poljinta, kytkin ja jarru.

ŠKODA 110

(museossa esillä oleva auto vuodelta 1925)

Lattiaan oli lisätty kolmas poljin eli kaasupoljin, mutta silti ohjauspyörässä säilyi myös käsikaasuvipu: kyseessä oli siis nykyisen vakionopeussäätimen esiaste! Itse asiassa kyse ei niinkään ollut mukavuus- vaan turvallisuustoiminnosta. Sen ajan huonokuntoisilla teillä ja autojen varsin alkeellisten jousitusjärjestelmien vuoksi kuljettajan oli vaikeaa pitää jalka kaasupolkimella riittävän tasaisesti, joten käsikaasuvivun käyttö mahdollisti tarkemman kaasuttamisen.

ŠKODA 860

(museossa esillä oleva auto vuodelta 1932)

Valojen ja vilkun viiksikatkaisimet ilmestyivät ohjauspyörän sivuille 1930-luvulla. Tuohon aikaan valmistettiin mm. ylellistä automallia ŠKODA 860, mutta viiksikatkaisinratkaisu ei ollut pitkäikäinen.

ŠKODA SUPERB 4000

(museossa esillä oleva auto vuodelta 1940)

Valojen ja vilkkujen viiksikatkaisimet katosivat ohjauspyörästä. Niiden katkaisimet sijoitettiin kojelautaan.

ŠKODA 1201 Sedan

(museossa esillä oleva auto vuodelta 1952)

Liikennemäärien kasvaessa äänitorvesta tuli entistä tärkeämpi. Kojelautaan sijoitettu äänitorvipainike osoittautui epäkäytännölliseksi, joten se siirrettiin ohjauspyörän keskelle.

ŠKODA 450

(museossa esillä oleva auto vuodelta 1959)

Äänitorvi taas kerran. Jotta äänitorven käyttö olisi ollut vieläkin helpompaa, suosittua Feliciaa edeltäneen ŠKODA 450 -mallin ohjauspyörässä oli erityinen kaaripainike.

ŠKODA 1000 MB

(museossa esillä oleva auto vuodelta 1966)

Monen vuoden poissaolon jälkeen viiksikatkaisimet palasivat ohjauspyörään! Valonvaihdon ja kaukovalovilkun viiksikatkaisin oli oikealla ja vilkkuviiksi vasemmalla. Äänitorvea käytettiin painamalla jompaakumpaa vipua sisäänpäin ohjauspyörän suuntaan.

ŠKODA 120 L

(museossa esillä oleva auto vuodelta 1984)

Alunperin autojen ohjauspyörät tehtiin puusta ja toisen maailmansodan jälkeen kovasta, kiiltävästä muovista. ŠKODA 120 L -mallin ohjauspyörä valmistettiin pehmeämmästä materiaalista: polyuretaanivaahtomuovista. Viiksikatkaisimet muuttuivat taas hiukan: Valonvaihtoa, vilkkuja ja äänitorvea käytettiin vasemmanpuoleisella vivulla; lasinpyyhkimiä ja lasinpesintä oikeanpuoleisella.

ŠKODA FAVORIT

(museossa esillä oleva auto vuodelta 1989)

Vaikka täysin uudessa ja erilaisessa FAVORIT-mallissa toteutettiin huomattavia muotoilumuutoksia ja teknisiä uutuuksia, sen ohjauspyörä ei juurikaan eronnut 120 L -mallin ohjauspyörästä. Vain muotoilu oli tyylikkäämpi. Myöhemmin, kun FAVORIT-malliin saatavien lisävarusteiden määrä kasvoi, saataville tuli nahkaverhoiltu ohjauspyörä.

ŠKODA FELICIA

(museossa esillä oleva auto vuodelta 1996)

Ohjauspyörään lisättiin uusi merkittävä varuste, aluksi lisävarusteena: kuljettajan turvatyyny. Lisäksi ohjauspyörään ilmestyivät ensimmäiset käyttönäppäimet, kun äänitorven painikkeet löytyivät ohjauspyörän kummastakin puolasta.

ŠKODA OCTAVIA RS

(2017)

Nykyaikaisessa autossa on monitoimiohjauspyörä, ts. auton monia eri toimintoja käytetään ja ohjataan ohjauspyörässä olevilla näppäimillä. Siten kuljettajan ei tarvitse irrottaa käsiä ohjauspyörästä. Myös ohjauspyörän muoto on alkanut muuttua: se ei enää aina ole täysin pyöreä, vaan alaosa voi olla suoristettu, mikä korostaa urheilullisuutta ja helpottaa kuljettajan istuimelle kulkua.