Kalajutuista on moneksi. Tänään kirjoitetaan yksi lisää, kun uistellaan kuhaa kalamies Ville Ohran matkassa. Tällä kalareissulla myös Yeti pistää parastaan.
Heinäkuinen iltapäivä näyttää kalamiehen mielestä kuhanuistelun kannalta kohtuullisen hyvältä tai vähintäänkin kelvolliselta, joskaan ei täydelliseltä. ”Ehkä joudumme ronkkimaan kalaa pohjasta”, Ville Ohra tuumii.
Kuhan uistelussa heinä- ja elokuu ovat vuoden parasta aikaa. Kun luvassa on korkeapainetta ja vedet ovat lämpimät, kuha on aktiivinen ja saalis helppo tavoittaa pinnasta. Parhaita kuhailmoja ovat tyynet aurinkoiset kesäillat, jolloin vesilläolosta voi nauttia, vaikka saalista ei tulisikaan.
Ei muuta kuin vesille. Yetin perään lastataan liki paritonninen paketti: kahdeksan-metrinen traileri, 900-kiloinen Silver Eagle -vene kahdella perämoottorilla sekä kaikilla kalamiehen herkuilla varustettuna. Yeti 2.0 TDI 4×4 DSG Autom. ottaa rennosti: sekä veneen lasku että nosto sujuvat kepeästi.
Yeti 2.0 TDI 4×4 DSG Autom. sai vedettäväkseen vene-traileri -yhdistelmän, jonka kokonaispaino on liki 2000 kiloa. Yetiltä homma sujuu, sillä sen jarrullinen vetokyky on 2100 kiloa.
Varusteet tulille
Ville Ohra on saanut kalastusgeenit jo syntyessään. ”Ensimmäinen kalastuskuva minusta on mato-ongella äidin vatsassa Kymijoella. Pikkupojasta asti olen kalastanut kavereiden ja vaarin kanssa, joka oli kova kalamies. Myöhemmin kuvioihin tuli kova vetouistelumies appiukon muodossa.”
Nyt kuhanuisteluun lähdetään Helsingin Vuosaaren rannasta. Suunta otetaan kohti Granön selkää. ”Ensimmäinen asia kuhan uistelussa on se, että saadaan vieheet kalojen oleskelusyvyyteen. Siitä se sitten lähtee.”
Ohran mukaan kuhaa kannattaa tavoitella ilta-aikaan selkäkareilta ja matalikoilta. Potentiaalisia paikkoja ovat syvänteiden reunat, joissa pohja syvenee esimerkiksi kolmesta metristä kymmeneen metriin.
Veneessä riittää säpinää, kun tulille laitetaan kymmenen vapaa plaanareineen, jotka pitävät vetouistelussa siimat veneestä katsottuna sivusuunnassa järjestyksessä. Vetonopeus on 3-3,5 km tunnissa. Siimaa lasketaan tänään viitisentoista metriä.
Uistin poikineen
Kalamiehen parhaiten toimivia ja perinteisiä kuhauistimia ovat yleensä solakkarunkoiset vaaput sekä painouistimet. Ville Ohran uistinkokoelman värikirjo on houkutteleva: keltaista, oranssia, vihreää, sinistä, pinkkiä… Vaaput ovat kooltaan kuoreen, silakan ja muikun mittaisia eli keskikooltaan kymmenen sentin molempaa puolta.
”Plakkarissa on ehkä tuhansia uistimia. Vapoja oli jossain vaiheessa noin 140 ja keloja 80. Oli siinä jo itsellekin perustelemista, mihin niitä kaikkia tarvitaan”, Ohra hymyilee.
”Pistetään sekaisin ärsykevärejä ja luonnonvärejä. Kun käytetään vähän isompaa vaappua, niin tavoitellaan myös vähän isompaa kalaa ja vältytään paremmin alamittaisilta. Kuha on siitä helppo, että se ei juuri venettä pelkää. Usein se peesaa kiinni napattuaan venettä niin, että sitä on vaikea edes huomata.”
Vesillä on tänään kymmenen vapaa, mutta parhaimmillaan kyydissä niitä on ollut kuhanvedossa jopa 37. ”Silloin oli veneessä jo sellainen härdelli, ettei ilmasta juuri ehtinyt nauttia. Jokainen siima oli kuitenkin mietitty tarkkaan, jotta vältyttiin siimahässäkältä”, Ohra kertoo.
Ville Ohra on uistellut yli 25 vuotta. Se on paitsi harrastus, myös elämäntapa.
Kuha nappaa siniseen
Ohralla riittää niin kalajuttuja kuin saavutettuja meriittejä. Mies tekee pari kertaa vuodessa pidempiä kalastusreissuja mm. Tanskaan ja Ahvenanmaalle. Suurin Ohran uistelema lohi on yli 20-kiloinen vonkale. Ohra on myös voittanut esimerkiksi Ahvenanmaan vetouistelukisat neljä kertaa.
”Vetouistelu edellyttää hyviä kontakteja. Kun verkostot ovat hyvät, jaamme keskenämme tietoja, missä kala liikkuu ja millä välineillä homma hoituu. Jos ei ole kontakteja, sitä on aika yksin kalastamisen kanssa.”
Ensimmäinen Granön selän tärppi osuu kohdalle. Kuha on alle 42-senttisenä alamittainen, joten se päästetään kasvamaan takaisin veteen. Yli 42-senttiset päätyvät veneessä olevaan sumppuun. Kuhanvetäjät tietävät, että kuhilla on taipumus suosia jotain tiettyä väriä tiettynä päivänä. Tänään se on sininen.
Ohra on saanut näiltä vesiltä jopa yli nelikiloisen kuhan. ”Kaupungin vedet ovat vähän ylikalastettuja, mutta kyllä yleensä joka reissulta fisua tulee. Ja jos ei tule, niin ei meikäläistä ainakaan voi ryöstökalastamisesta syyttää,” Ohra nauraa.
Teksti: Sari Okko
Kuvat: Esko Tuomisto
