Unelmien ja toiveiden viikonloppu toteutui. Lapin pääkaupunki Rovaniemi vastaanotti 15 lasta eri puolilta Eurooppaa ihastelemaan upeita maisemia ja joulunalusajan vilskettä. Ohjelmassa oli tietenkin myös Joulupukin tapaaminen. (Ja se hetki oli oikeasti täynnä tunteita!)
Napapiiri. Kylmää ja jäätävää. Ensikokemalta maisema ei todellakaan toivota tervetulleeksi. Kaikkialla on loputtomiin lunta, ja tuuli tunkeutuu luihin ja ytimiin. Siitä huolimatta joulukuun ensimmäinen viikonloppu täällä sulatti sydämiä. Riemu täytti mielet, kun saatiin kohdata kaikki lähestyvän joulun tehtävissä kiirehtivät: Joulupukki, hänen tonttunsa ja Lapin luonnon ihastuttavimmat eläimet – porot.
Karavaanin päätepiste oli käsillä. KAROQ-karavaani saapui perille takaluukut täynnä kirjeitä Joulupukille . Joulupukin kylä toivotti tervetulleeksi lapset, jotka olivat kirjoittaneet mitä Joulupukille haluaisivat lahjaksi antaa ja voittaneet unelmien viikonloppumatkan hänen luokseen. Heti perille päästyään lapset vanhempineen majoittuivat mukaviin mökkeihin. Ja sitten saman tien käynnistyi viikonloppu täynnä taianomaisia tapahtumia. Lasten posket hehkuivat innosta saada kokea Rovaniemen vilske, ja ehkä hiukan kylmästäkin.
Jännitys vain kohosi entisestään, kun lapset kuulivat pääsevänsä poroajelulle. Jotta kylmä ei yllättäisi, vaan matka taittuisi mukavan lämpimänä, he saivat pukeutua arktisten olosuhteiden vaatteisiin. Lämpimästi toppautuneina he tapasivat kaikkialla läsnä olevan Lumikuningattaren, ja ensimmäinen seikkailu saattoi alkaa. Porot oli jo valmiiksi valjastettu rekien eteen, joten retki hiljaisuutta ja lumivalkoisuutta huokuvassa Lapin maisemassa pääsi liikkeelle. Lapin kauneus lumosi eikä ihastelu tuntunut lainkaan päättyvän! Tunnelman kruunasi narskuva lumi, jota porojen kaviot sinkosivat ja joka sai rekien metalliset jalakset suihkimaan.
Matka toi pienet ja hiukan vilustakin värisevät Lapin-matkaajat syvän metsän halki takaisin Joulupukin kylään ja suoraan postitoimistoon. Lapin metsän hiljainen rauha vaihtui sulavasti melkoiseen hyörinään. Joululaulujen soidessa taustalla tontuilla näytti olevan kädet täynnä työtä lajitellessaan kirjeitä, joilla lapset kaikkialla maailmasta kertoivat lahjatoiveensa Joulupukille. Lapsemme saivat omin silmin nähdä, kuinka työtä täynnä joulua edeltävät päivät täällä ovat. Se vain lisäsi heidän haluaan saada antaa Joulupukille omat lahjansa.
Seikkailun seuraava kohde oli maanalainen luola, joka kiistatta todisti miten todelliset aarteet voidaan kätkeä lumisen ja jäisen maanpinnan alle. Toinen tonttujoukko toivotti lapset tervetulleiksi. Tontuista tiedämme vain, että he elävät täsmälleen 99-vuotiaiksi. Kaiken muun lapset ovat luvanneet pitää salaisuutena. Sitten lapset pääsivät rouva Piparin leipomoon, missä he saivat koristella omat joulupiparinsa. Taikametsän jääkuoren alla lapset pääsivät ihastelemaan eteensä yhtäkkiä avautuneen Jäägallerian säihkyviä sateenkaaren värejä.
Päivä alkoi kallistua iltaan, ja Napapiirin vieraat odottivat entistäkin innokkaammin itsensä Joulupukin kohtaamista hänen toimistossaan. Se oli hetki, jolloin lapset vanhempineen, oman kotimaansa lähettiläinä, saivat antaa Joulupukille kaikki lasten kirjoittamat ja lähettämät toiveet. Pienet vieraat lukivat Joulupukille toiveensa itse. Siten heidät nimitettiin Joulupukin pikku apulaisiksi, joista otettiin myös ryhmäkuva. Se oli hetki, joka lämmittää mieltä ja sydäntä pitkään ja joka saa paikkansa lapsuuden upeiden muistojen joukossa.
Sadunomaisen, unohtumattoman päivän huipentumana iltamyöhän nuotiotulella istuttaessa saatiin ihailla mystisten revontulien loistetta. Se oli upea kruunu unelmien Lapin-matkalle, joka näin oli päässyt perille ja saavuttanut tavoitteensa: osoittanut Joulupukille, että lahjojen saajat haluavat muistaa lämmöllä lahjojen tuojaa. Myös sinun on syytä jouluna ajatuksin muistaa häntä, kun on aika avata lahjat tai käydä joulupöytään.
