Tänä vuonna Škoda Auto juhlii 130-vuotista toimintaansa. Sen kunniaksi Škoda nostaa esiin merkittäviä hetkiä historian varrelta esittelemällä Škoda-museon aarteita. Artikkelisarjan ensimmäinen osa paljastaa, miltä yrityksen ensimmäisen automobiilin, Voiturette A:n, virallinen käyttölupa näytti.
Voiturette A on nykyään osa Škoda-museon pysyvää näyttelyä. Museon jo 119 vuotta vanha yksilö on peräisin Laurin & Klement -yrityksen automobiilien puurakenteiden ajan alusta. Aikain saatossa kaksiakselisen henkilöajoneuvon rakenteet ja ulkonäkö ovat muuttuneet, ja niin on muuttunut myös ajoneuvon käyttämiseen tarvittava luvansaamistyökin. Museoitu käyttölupa vuodelta 1906 on virallinen lomake, johon vaaditut tiedot on kirjoitettu kynällä ja senaikaisten kirjureiden käsialatyylillä. Luvan hakijan nimen ja osoitteen kohdalla lukee valmistaja Laurin ja Klement.
Voimanlähteestä ja moottorijärjestelmästä kerrotaan näin: ''Kaksisylinterinen nelitahtinen bensiinimoottori, sijoitettu vaunun keulaan''. Kohta d on mielenkiintoinen: siinä voimanlähde spesifioidaan polttamista, räjäytystä, höyryä ja sähköä käyttäväksi. Tuohon aikaan käyttövoimana käytettiin höyryä vielä aika yleisesti. Sähkö käyttövoimana oli yhtä merkityksellistä kuin nykyäänkin. Hakemukseen on kirjattu höyrykäyttövoimasta kuvaus höyryntuottolaitoksesta ja sähkökäyttövoimasta kuvaus akuista. Polttamisesta ja räjäyttämisestä kuvataan jäähdytys- ja sytytyslaitteisto.
Voiturette A:sta on kuvattu yksityiskohtaisesti myös voimansiirto ja hallintalaitteet: ''Liukukytkimen, vaihteiston ja kardaaniakselin kautta taka-akselille. 3 vaihdetta ja peruutus. Suunnan ohjaus käsipyörällä." Tästä asiakirjasta on turha etsiä tietoa rengaskoosta, polttoaineen kulutuksesta tai pakokaasupäästöistä. Renkaita nimitetään pyörien pinnoitteeksi.
Käyttölupa sisältää ajoneuvon yksityiskohtaisen teknisen piirroksen. Sen leimasta tiedämme, että lupa kustansi kaksi kruunua. Luvan loppuun on lyöty Böömin kuningaskunnan C. A K. kuvernementin leima.
"Nykyisin jokainen uusi automalli on tyyppihyväksyttävä. Hyväksyntäprossissa varmistetaan, että auto täyttää lakisääteiset, lähinnä turvallisuuteen, päästöihin ja auton eri yksittäisiin järjestelmiin liittyvät vaatimukset. Tyyppihyväksyttäminen aloitetaan noin 60 komponentilla, joista valmistaja yhdessä teknisen tuotekehityksen kanssa vastaa. Se on kuitenkin vasta pyramidin juuriosa.
Sitä seuraa koko auton testaaminen, jolloin tarkastetaan, että auto täyttää noin 60 muuta vaatimusta koskien auton järjestelmiä kuten jarrut, ohjaus ja avustinjärjestelmät. Nämä järjestelmien hyväksynnät siirtyvät sitten ns. yleiseurooppalaiseen hyväksyntään, jolloin autolle saadaan tyyppihyväksyntä.
Kyseinen dokumentti voi olla jopa 200-sivuinen, mutta osajärjestelmien hyväksynnät, esimerkiksi pakokaasupäästöjen osalta, voivat tuoda satoja sivuja lisää. Jokaiselle autolle myönnetään sitten COC-dokumentti (Certificate of Conformity, vaatimustenmukaisuusvakuutus). Se on kuin auton syntymätodistus, ja se sisältää kymmeniä auton rekisteröinnissä vaadittavia tietoja."
Lukáš Novotný autojen tyyppihyväksyntävasta
Sytytä liekki, kaada hiekkaa
Jos on auton käyttölupahyväksynnän saaminen muuttunut vuosien vieriessä, niin on myös auton käyttö ja käsittely. Nykyään melkein kaikissa autoissa on LED-valot. Voiturette A:n karbidilampuiksi kutsutut asetyleenilyhdyt ovat kaukana nykyvaloista. Niiden polttimoissa paloi asetyleeni. Liekin valo suunnattiin peilillä ja valon voimakkuutta säädeltiin liekin koolla.
Tällaisia valaisimia käytettiin moottoriajoneuvojen ja polkupyörien lisäksi myös kotitalouksissa. Esimerkiksi luolatutkijat saattoivat kiinnittää moisen poltinlampun vyöhönsä tai kypäräänsä. Sähkövalolaitteita alettiin käyttää 1920-luvun alussa.
Toinen auton käyttöön liittyvä mielenkiintoinen seikka koskee ylämäkeen ajamista kitkan heikennyttyä. Taitavaa kuljettajaa ei nykyään todellakaan tunnista siitä, että hän kaataisi hiekkaa kartiokytkimeen, jos se on mäkeä noustaessa alkanut luistaa.
Ensimmäinen auto
Vuonna 1904 Laurin & Klement oli jo tunnettu sekä palkittu polkupyörien ja moottoripyörien valmistaja, joka oli yltänyt kilvanajomenestyksiinkin. Yrityksen yhdeksäntenä toimintavuonna, juuri ennen ensimmäisiä tasakymmenjuhlia, Václavit Laurin ja Klement olivat jo alkaneet valmistella tuotevalikoiman laajentamista kaksiakselisiin kulkuneuvoihin. Se merkitsi automobiilituotannon aloittamista Mladá Boleslavissa, jossa autoja edelleen tehdään.
Ajatus siirtymisestä kaksipyöräisistä nelipyöräisiin ei tullut salamana kirkkaalta taivaalta. Automobiilia muistuttava kulkuneuvo oli nähty jo vuonna 1901. Nelipyörä, jossa oli ohjaustangon sijasta ohjauspyörä, oli yksi tulevan automobiilin kehitysvaihe.
Ensimmäisen autoa muistuttavan automobiilin Laurin & Klement esitteli Prahan teollisuuspalatsin ajoneuvonäyttelyssä huhtikuussa 1905. Sen kaksisylinterinen, näyttelyssä oikein erilliselle jalustallekin esille asetettu V-moottori kehitti tehoa kuusi hevosvoimaa.
Autoilun viikkolehti Allgemeine Automobil-Zeitung esitteli tämän uuden auton lukijoilleen sunnuntaina 29. lokakuuta 1905. Saman vuoden talvella tšekkiläinen Sport a hry -viikkolehti esitteli Voiturette A:n suoden sille koko etusivunsa 27. joulukuuta. Heti seuraavan vuoden alussa, 18. tammikuuta 1906, Laurin Klement Voiturette A:lle myönnettiin virallinen käyttölupa.
Voiturette A pähkinänkuoressa
Hintansa ja ominaisuuksiensa erinomaisen suhteen ansiosta Voiturette A:sta tuli nopeasti suosittu silloisessa Itävalta-Unkarin keisarikunnassa. Vaatimattomasta tehosta huolimatta se saavutti huippunopeuden 40 km/h.
Ensiesittelyvuoden lopussa mallistoon lisättiin tehokkaampi Voiturette B -versio, jossa oli nelitahtinen 9-hevosvoimainen moottori. Jo heinäkuuhun 1907 tultaessa kysyntä ylitti tuotantokapasiteetin.
Myöhemmin esitellyssä C-versiossa oli kaksilitrainen moottori teholtaan 12 hevosvoimaa ja 700 millimetriä pitempi akseliväli. Tämän C-version pohjalta Mladá Boleslavissa tehtiin ambulanssiversio armeijalle sekä taksiversio.
Laurin & Klementin mallisto jatkoi laajentumistaan, ja jo kaksi vuotta Voiturette A:n käyttöluvan myöntämisen jälkeen Mladá Boleslavissa tehtiin todennäköisesti Euroopan ensimmäinen 8-sylinterisellä rivimoottorilla varustettu tyyppi FF. Se syntyi yhdistämällä kaksi tyypin F nelisylinteristä rivimoottoria.
