Sami Sarsama starttasi Škoda Titan Almeria -maastopyörätapahtumaan lokakuussa Espanjan Andalusiassa. Mitä aavikolla tapahtui ja miten satojen kilometrien matkasta selvittiin? Lue Samin tarina, osa 2.
Škoda Titan Almeria -maastopyörätapahtuma järjestettiin Espanjassa 5.-8.10.2024. Kisakeskus sijaitsi Almerian rannikkokaupungissa, jonne kokoontui 500 pyöräilijää. Suuntana oli Tabernan aavikko ja edessä noin 360 kilometriä 6 000 nousumetrillä höystettynä. Suomesta kisaan lähti kolmen henkilön ikämiesporukka.
Alkuvaikeuksista vauhtiin
Reissun viimeiset valmistelut ja aloitus eivät luvanneet hyvää. Noin puolitoista viikkoa ennen starttia iski syysflunssa, joka tarkoitti pientä takapakkia muuten ehjään valmistautumiseen. Onneksi vointi lähti selvästi kohoamaan lähtöpäivän lähestyessä.
Lentokentän lähtöselvityksen laiterikkojen takia matkatavaramme jäivät saapumatta määränpäähän Malagaan. Ensimmäinen vuorokausi meni matkatavaroita jännätessä, mutta helpotukseksi kaikki meni lopulta hyvin ja pääsimme ensimmäiseen starttiin. Stressitasot toki kävivät välillä korkealla.
Kisa alkaa ja vaativuus paljastuu
Ensimmäisenä kisapäivänä herätyskello soitti klo 5.30. Aamupalan jälkeen suuntasimme pyörien ja reppujen kanssa kohti lähtöareenaa, jossa aamun valjetessa 500 kuskia valmistautui neljän etapin koitokseen.
Osallistujia oli noin 20 eri maasta – valtaosa luonnollisesti espanjalaisia. Joukossa oli entisiä ammattilaiskuskeja, kansallisia kisakuskeja ja eritaustaisia aktiiviharrastajia sekä itsensä haastajia. Porukasta huokui sopivasti urheilullisuus ja kokemus sekä hyväntuulisuus, yhteenkuuluvuuden tunne ja vahva keskittyminen tulevaan koitokseen.
Startti tapahtui yhteislähtönä pienillä porrastuksilla. Edessä oli ensimmäinen 101 kilometrin ja noin 1100 nousumetrin etappi. Koska kisa oli suomalaisryhmälle ensimmäinen, päätimme ajaa etapin porukassa. Se, ettei reittiä ollut merkattu maastoon kunnolla, toi pienen lisäsäväyksen GPS-suunnistuksen muodossa.
Ensimmäinen etappi osoitti kisan vaativuuden +35 asteen kuumuutena, jyrkkinä nousuina ja teknisinä osioina. Ajoimme sopivasti voimia säästellen maaliin noin kuudessa tunnissa.
Etapit seuraavat toisiaan
Päivät etenivät tietyllä kaavalla. Etapin jälkeen vuorossa oli varusteiden ja polkijoiden huolto illallisineen, seuraavan etapin briiffaus ja varusteiden pakkaus. Aamuherätykset hoituivat järjestäjien toimesta klo 6 ulkoa kuuluvalla musiikilla – ja yhtenä päivänä paikallisen sotilassoittokunnan marssimusiikilla.
Toinen etappi oli noin 85 kilometriä pitkä sisältäen 1800 nousumetriä ja päättyen Almerian ylängöllä sijaitsevalle moottoriradalle. Nyt maisemiin osui enemmän jo vanhojen lännenfilmien näkymiä, kuivaa ylänköä ja rambloja eli kuivuneita joenuomia. Pyörät jäivät ”ylös”, kun pyöräilijät kuskattiin bussikyydillä alas kisakylään. Aamu-seitsemältä olimme jälleen ”ylhäällä”.
Jokaisella etapilla oli yleensä kolme huoltopistettä, joista sai täydennettyä vesivarastoja, energiageelejä ja -patukoita sekä suolatabletteja. Huoltopisteet toimivat myös väliaikapisteinä, jotka tuli saavuttaa tietyssä kellonajassa.
Reittien varrella näkyi pyöriä korjaavia, renkaita paikkaavia ja naarmuja hoitavia kisailijoita, joiden tuli saada pyöränsä takaisin ajokuntoon riittävän nopeassa aikataulussa. Näimme myös kuskeja, joiden pyörää ei ollut enää mahdollista saada kotikonstein ajokuntoon. He odottivat ”raatoautoa” tai mönkijäkuskia noutamaan maastosta. Mitä pidemmälle kisa eteni, sitä enemmän näkyi haavereita.
Raskaan etapin jälkeen kohti maalia
Etappi numero kolme lupasi sadan kilometrin matkaa ja 2 200 nousumetriä sisältäen yhtämittaisen 15 kilometrin nousun. Kahden päivän ajaminen tuntui jo jaloissa, mutta tasainen tankkaus, uskomattomat maisemat ja kanssakilpailijoiden luoma fiilis pitivät kammet tasaisessa liikkeessä. Kolmas päivä oli fyysisesti ja henkisesti raskain. Myös keskeyttäneitä oli enemmän.
Viimeinen etappi oli lähtöpaikaltaan sama eli Andalucian moottorirata, josta alkoi nopein ja laskupainotteisin etappi kohti kisakylää eli Almerian laitamaa. Matkaa kertyi noin 83 kilometriä ja nousuakin oli taas riittävästi 850 metrin edestä.
Kun mittarissa oli viimeisellä etapilla 80 kilometriä ja edessä Välimeren rantaviiva kohti maalialuetta, olo oli todella upea. Olin ajanut kaikki etapit ajoa koko ajan jopa parantaen. Yhtä hienoa oli, että suomalaisporukkamme pääsi maalin nappaamaan Škoda Titan Almeria- tittelit.
Vaikka etappiajat ja kokonaisaika mitattiin, jokaisen tavoitteen oli ajaa eheästi maaliin. Huiput ajoivat hyvinkin kilpailunomaisesti jopa sekunneista taistellen. Maaliin ajoi noin 430 kuskia. Oma sijoitukseni oli noin kolmensadan paikkeilla ja M50-sarjassa puolenvälin paikkeilla.
Hieno kisa ja upeita elämyksiä
Kuumuus ”Euroopan aavikolla” oli aluksi haastaa pohjoisen miehet, mutta onneksi kroppa tottui siihen ensimmäisen päivän shokin jälkeen yllättävän hyvin. Lämpötilat vaihtelivat 30 asteen kummallakin puolella. Viimeisenä päivänä saimme tuntumaa voimakkaasti pölyävään hiekkaan ja huonoon näkyvyyteen sekä hengityksen vaikeutumiseen.
Kisa oli aikalailla odotusten mukainen: kuuma ja fyysinen sekä hyvää voimienjakoa ja henkistä jaksamista vaativa. Saavutimme sen, mitä lähdimme hakemaan eli upeita maastopyöräreittejä, itsensä haastamista ja eheätä ajamista maaliin asti.
Škoda Titan Almeria oli laadukkaasti järjestetty tapahtuma ja tunnelma hieno ja kannustava. Aavikkoteemalla on tulossa myös muita tapahtumia, kuten Škoda Titan Marocco 2025. Se jää vielä harkintaan.
