Yksilitrainen moottori. Kangaskatto eikä tuulilasia. Ajuri tuulten, sateiden ja tuiskujen armoilla, mutta sai nauttia ajamisen ihmeellisyydestä. Isoisiemme isoisät saivat kokea tuon kaiken. He olivat onnellisia päästessään ajamaan ensimmäisellä Mladá Boleslavissa tehdyllä autolla vuonna 1906. Kyseessä oli VOITURETTE A.
Keväällä 1905 Vaclavit Laurin ja Klement pohtivat miten juhlistaa ensimmäistä 10 vuotta polkupyörien ja moottoripyörien valmistajana. He päättivät juhlia tekemällä jotakin uutta: ensimmäisen nelipyöräisen kulkuneuvonsa. Prahan teollisuuspalatsissa samana keväänä pidetyssä moottoriajoneuvonäyttelyssä he olivat esitelleet kuusihevosvoimaisen (4,4 kW) V-moottorinsa, jota he suunnittelivat käyttävänsä tulevassa automobiilissaan. Asiantuntijat panivat heti merkille – Mladá Boleslavissa aiottiin alkaa tehdä autoja!
Moottori käynnistettiin tietenkin kammella.
Saman vuoden lopulla saatiin valmiiksi kaksi toimintakykyistä VOITURETTE A -automobiilia, jotka esiteltiin yleisölle ja joiden koeajot aloitettiin. Isoisiemme isoisät pystyivät ostamaan tällaisen auton vasta 1906, jolloin se sai virallisen käyttöhyväksynnän. Voiturette-mallinimi on ranskaa ja tarkoittaa "pikku autoa". VOITURETTE A -mallista tuli heti melkoinen menestys. Erinomainen vastine rahalle ja hyvä suorituskyky nostivat sen kokoluokka-markkinaosuuden Itävalta-Unkarin keisarikunnassa kolmessa vuodessa 90 prosenttiin.
VOITURETTE A selviytyi vaikeakulkuisimmillakin teillä ‒ kunhan vain kuljettaja ja matkustaja kestivät säätä.
Hiekka-avusteinen kytkin
VOITURETTE A:ssa oli puristetuista U-profiilipalkeista niittaamalla koottu tikapuurunko, jäykät akselit, puolielliptiset lehtijouset ja takaveto.
Nahkapinnoitettu kartiokytkin oli liitetty eteen asennettuun moottoriin. Jos kytkin alkoi ylämäessä luistaa, yleensä riitti, että kuljettaja sirotti kätevästä aukosta kytkimeen hieman hiekkaa.
Vaihteita oli tuohon aikaan pienissä autoissa edistyksellisesti kolme eteenpäin ja yksi taakse. Ensimmäisissä valmistetuissa autoissa oli ketjuveto takapyörille, mutta suurimmassa osassa VOITURETTE A -ajoneuvoja käytettiin modernimpaa kardaaniakselia.
Jotkut asiakkaista suosivat ketjuvetoa, koska se teki voimansiirrosta ikäänkuin pehmeämmän ja vaimensi pyöristä moottoriin välittyviä iskuja.
Nopea kehitys
Mladá Boleslavissa tehtiin kiivasta suunnittelutyötä tehokkaampien, nopeampien ja ylellisempien VOITURETTE-mallien valmistamiseksi. Vuoden 1906 lopulla esiteltiin VOITURETTE B, jossa oli 1400-kuutioinen 9-hevosvoimainen (6,7 kW) moottori – tätä mallia tehtiin 378 kappaletta. Sen jälkeen valmistettiin 63 kappaletta VOITURETTE C -mallia. Siinä oli huomattavasti tehokkaampi kaksilitrainen 12-hevosvoimainen (8,8 kW) moottori ja noin 700 millimetriä pitempi akseliväli.
Jo muutama kuukausi VOITURETTE A -mallin jälkeen Laurin & Klement sai valmiiksi E-mallin, jossa oli nelisylinterinen 4,6-litrainen rivimoottori teholtaan 35 hv (26 kW). Sitä seurasi F-malli, jonka moottori oli ns. L-kantinen ‒ kaikki venttiilit olivat rivissä. On suorastaan vaikea uskoa, että jo kaksi vuotta A-mallin käyttöhyväksynnän jälkeen Mladá Boleslavin tehtaalta valmistui hieno ja ylellinen FF. Se oli ensimmäinen keskieurooppalainen kahdeksansylinterinen automobiili – ja samalla yksi maailman ensimmäisistä. FF-malli vietiin ajamalla Berliiniin ja Pariisiin tuon ajan upeimpiin automobiilinäyttelyihin. Mahtoi matkan varrella päitä kääntyä.
"Sisustus" vaativaan makuun
Nestejäähdytteinen yksilitrainen kaksisylinterinen ja seitsemänhevosvoimainen (5,2 kW) moottori pääsi verrattain helpolla viisisataakiloisessa ajoneuvossa. VOITURETTE A ylsi 40 tuntikilometrin huippunopeuteen.
Jos kuljettajan oli pystyttävä jarruttamaan voimakkaasti, parhaaseen hidastuvuuteen hän pääsi painamalla poljinta, joka käytti vaihteiston perään asennettua rumpua (ns. kardaanijarru), ja samanaikaisesti vetämällä jarruvivuista. Ne käyttivät vaijereilla takapyörien rumpujarruja.
Vesijäähdytteinen yksilitrainen kaksisylinterinen moottori kehitti 7 hevosvoimaa
Katottomassa ja sivuilta avoimessa kaksipaikkaisessa VOITURETTE A:ssa ei juurikaan ollut sisustusta. "Sisustus" oli toteutettu 1900-luvun alun esteettisten arvojen mukaisesti: istuin oli tuhti nahkaverhoiltu ja ajurinpenkkityylinen, käytettiin puuta ja muita luonnonmateriaaleja ja tyylikkäitä niittejä. Useimmissa valmistetuissa yksilöissä pintapellit olivat punaiset.
Nykypäivän vaatimukset eivät tietenkään täyttyisi, mutta valmistajan halu käyttää laadukkaita materiaaleja on täysin verrattavissa nykyautojen sisustukseen. "Tämä auto osoittaa upeasti, miten valtava kehitys autoissa ja koko yhteiskunnassa on tapahtunut yhden vuosisadan mittaan. Muotoilusuunnittelijana aistin kehitykseen sisältyneen intohimon, paneutumisen ja halun. Juuri samanlaista työtähän mekin teemme", sanoo Škodan nykyinen muotoilujohtaja Oliver Stefani mielipiteenään VOITURETTE A:sta.
Mladá Boleslavin ensimmäistä automobiilia valmistettiin 44 kappaletta.
VOITURETTE A:n menestys ei rajoittunut kotimarkkinoihin Itävalta-Unkarissa – sitä myytiin Saksassa ja muissa maissa kuten aiemmin Laurin & Klementin kaksipyöräisiä. Vuosina 1905‒1907 tätä automallia tehtiin 44 kappaletta, joista vain muutama on säilynyt. Yksi alkuperäisistä löytyy ŠKODA-museosta Mladá Boleslavissa ja toinen Tšekin teknisestä museosta Prahassa, jonne Václav Klement, toinen yrityksen perustajista, sen itse lahjoitti 1930-luvulla.
OLIVER STEFANI:
"Jos minulla olisi aikakone, menisin käymään Laurinin ja Klementin luona"
.....................................
Osaatko kuvitella, mitä kaikkea suunnittelijoiden mielissä viime vuosisadan alussa liikkui, kun aerodynamiikasta ei tarvinnut välittää?
Olisi hienoa, jos olisi aikakone ja pääsisi keskustelemaan heidän kanssaan, edes yhdeksi päiväksi. Se olisi taatusti hauskaa, yllätyksellistä ja inspiroivaa, molemmille osapuolille.
.....................................
Mistä erityisesti pidät Laurin & Klement VOITURETTE A:ssa? Mitä muotoiluratkaisua ihailet? Voitko sanoa miten tämä automobiili innostaa sinua työssäsi?
Tämä auto on todella tärkeä osa historiaa. Ei vain Škodalle, vaan koko automaailmalle. Se on yksi nykyisen menestyksemme peruskivistä, ja erityisesti pidän kaikista niistä nykypäivän perspektiivistä katsottuna epätäydellisyyden piirteistä, jotka antoivat VOITURETTE A:lle sielun.
.....................................
Oliver Stefani, Škodan muotoilujohtaja
Heti ensi silmäyksellä näkee, että tämän auton on suunnitellut ja tehnyt ihminen. Nykyisin emme enää voi edes kuvitella suunnittelevamme tämänkaltaista autoa, saati ajamista sillä arjessamme. Se ei yksinkertaisesti täytä nykyisiä vaatimuksiamme ja tarpeitamme. Mutta sen vahvat historiajuuret ovat tae siitä, että tämän päivän ja huomisen autoistamme on hyötyä ihmiskunnalle. Se sama periaate kannatteli herrojen Laurin ja Klement toimintaa yritystään perustaessaan.
.....................................
Mitä mieltä olet luonnonmateriaalien, erityisesti puun ja nahkan, runsaasta käytöstä? Onko niistä inspiraatioksi tuleviin ŠKODA-automalleihin?
Inspiroivaa on jo pelkästään saada olla osa näin pitkän ja rikkaan historian yritystä. Sillä ei ole merkitystä, onko muotoilija, insinööri tai mitä vain. Jos pystyy tunnistamaan esi-isiensä luovuuden ja kekseliäisyyden ja arvostamaan niitä, inspiraatiota saa taatusti. Siinäkin hyvä syy käydä ŠKODA-museossa!
Ensimmäisessä Mladá Boleslavissa tehdyssä automobiilissa oli kauneutta silmille. Puupinnaiset ja teräskeskiöiset vanteet kiinnitettiin akseleiden päihin keskimutterilla.